CETA-vapaakauppasopimus ja Suomi – sijoittajasuojasopimusten pulma

(Puheenvuoro eduskuntakeskustelussa/ Pekka Puska 8.11.2017)

Vapaakauppa ja globalisaatio tuovat ilman muuta maille ja väestöille monta etua taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin lisääntymisen myötä. Mutta kiistatonta on myös, että siihen liittyy sosiaalisia huolia. Näiden negatiivisten seurausten torjumiseksi tarvitaan, kuten ILO:n komissio totesi, kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia. Tällaisia ovat mm. kansainväliset ilmastosopimukset ja kansainvälinen tupakoinnin torjunnan sopimus, jonka tämäkin eduskunta on ratifioinut ja joka pyrkii kääntämään noin kuuden miljoonan vuotuisen tupakkakuoleman laskuun.

Vapaakaupan huomattavien etujen vuoksi tämäkin kauppasopimus Kanadan kanssa (Ceta) on syytä hyväksyä, ja se on varmaan monella tavalla Suomelle edullinen. Mutta se ei saa estää pohdintoja myös ongelmista. Mikään asia ei ole ihan mustavalkoinen.

Kuulun siihen joukkoon, joka pitää näihin kauppasopimuksiin liittyviä sijoittajasuojasopimuksia hyvin vastenmielisenä ilmiönä. Ne voivat rajoittaa ikävällä tavalla suvereenien valtioiden demokraattista päätöksentekoa kansainvälisten suurfirmojen hyväksi.

Olen itse herkistynyt tälle asialle kansainvälisessä tupakoinnin torjuntaan liittyvässä työssäni. Kun esimerkiksi Uruguain täälläkin vierailleen presidenttinsä (joka muuten on syöpälääkäri) johdolla laati tiukemman tupakkalain, amerikkalainen jättifirma Philip Morris haastoi Uruguain valtion oikeuteen Uruguain ja Sveitsin välisen investointisuojasopimuksen perusteella.

Vaikka Uruguai voitti lopulta oikeudessa, niin oikeudenkäynnin viisi vuota vaativat pienen valtion hallinnolta paljon aikaa ja resursseja. Samainen Philip Morris haastoi myös Australian valtion investointisuojasopimuksen perusteella oikeuteen tupakkalaista, joka toi kauppaa standardipakkaukset ilman tupakkafirmojen logoja. Sama asia, jota myös Suomessa valmistellaan.

Keväisessä sote-käsittelyssä kävi oikeusoppineiden lausunnoista ilmi, että jos sote-keskuksemme olisi yhtiöitetty, sote-lakiemme myöhemmät muutokset olisivat voineet aiheuttaa korvausvaatimuksia kansainvälisiltä terveysalan jättifirmoilta, jotka omistavat Suomessa toimivia terveysfirmoja. Toivottavasti keväällä saadaan sellainen malli, että sen muutoksista kansainväliset terveysfirmat eivät voisi haastaa Suomea oikeuteen ja että tämä sopimus ei voisi puuttua Suomen terveydenhuollon järjestämiseen.

Tätä Ceta-sopimusta vastaan ovat juuri investointisuojan vuoksi protestoineet sadat kansalaisjärjestöt – ja minusta monella tavalla perustellusti. On myös kerrottu, että Belgia on pyytänyt EU-tuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko kaavailtu investointituomioistuin yhteensopiva EU-lainsäädännön kanssa. Ongelma on siinä, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vain EU:n elimet saavat tulkita EU-oikeuta ja EU- tuomioistuimella on korkein asema, mikä näin loukkaisi EU-oikeuden autonomiaperiaatetta. Tämä asia tultaneen selvittämään.

On myös huomattava, että vaikka on kysymys sopimuksesta Kanadan kanssa, niin missä muussa maassa tahansa – kuten esim. USA:sa – toimiva firma voi haastaa Suomen oikeuteen, jos sillä on tai se perustaa toimipisteen Kanadaan. Näinhän oli asia Uruguain tapauksessa, jossa amerikkalainen Philip Morris haastoi Uruguain oikeuteen Sveitsissä olevan toimistonsa kautta, perustuen Sveitsin ja Uruguain väliseen investointisuojasopimukseen.

Sopimuksen ja yleensä vapaakaupan monien kansallisten etujen vuoksi kannatan sopimuksen hyväksymistä. Kuten on todettu, sopimus on käsittelyssä parantunut ja oikeudenkäsittelyä koskeva järjestely on parantunut oikeusistuimen vuoksi. Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa eli sitä, että kansainväliset suurfirmat voisivat pelkällä oikeudenkäynnin uhalla vaikuttaa eräissä tapauksissa kansalliseen päätöksentekoon. Toivottavaa on, että tämän sopimuksen mukainen investointisuoja-asia ei helpolla laukeaisi torjumaan tai haittaamaan tässä eduskunnassa tulevaisuudessa tehtäviä viisaita päätöksiä.

Samalla voi myös toivoa, että Suomen edustajat kansainvälisillä foorumeilla tekisivät parhaansa, että tulevien vapaakauppasopimusten kylkiäisenä ei olisi tällaisia investointisuojasopimuksia, jotka jos yleensä vaikuttavat, Suomen tapauksessa yleensä merkitsisivät epätasapainoa Suomen ja kansainvälisten suurfirmojen välillä.

Tekesin ja Finpron yhdistäminen

Pekka Puskan puheenvuoro lähetekeskustelussa 7.11.2017

Esityksessä ehdotetaan siis nykyisen Tekesin ja Finpron yhdistämistä Valtion innovaatiorahoituskeskus Business Finlandiksi ja valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiöksi Business Finland Oy:ksi.

Uudistus on hyvin perusteltu ja tärkeä, jotta kansainvälistyvän elinkeinoelämän tuen johtamisjärjestelmä saadaan virtaviivaistettua ja yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi.

Tähän varmasti myönteiseen ja kannatettavaan uudistukseen liittyen kaipaa kuitenkin selvyyttä uudistuksen vaikutuksesta kansalliseen tutkimusrahoitukseen. Elinkeinoelämän ja viennin perustanahan on viime kädessä pätevä ja uusia innovaatioita luova tutkimus, jota on usein parhaimmillaan tehty tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyönä ja jossa Tekes on ollut merkittävä rahoittaja.

Kansallinen tutkimusrahoituksemme on nojannut kolmeen erityyppiseen tukipylvääseen:

  1. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus, jota rahoittaa mm. Suomen Akatemia, säätiöt ym.
  2. Tutkimuslaitosten ja yritysten tuotekehittelyä palveleva yhteistutkimus, jota usein Tekes rahoittaa
  3. Yritysten oma ja itse rahoittama tutkimus.

Kun Tekes on ollut merkittävä tutkimusrahoittaja, herää kysymys, miten Tekesin nykyään rahoittaman tutkimustyön uudistuksessa käy? Tämä on tähän asti ollut merkittävää tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyötä. Tällainen tutkimus auttaa paitsi tuotekehittelyssä myös esim. vientimarkkinoiden tärkeänä perustana. Tuotteiden myynti ja vienti ei ole pelkkää markkinointia, jota sitäkin täytyy tukea, vaan tarvitaan hyvä innovatiivinen tuote ja mielellään hyvä tutkimusdokumentaatio sen laaduista ja toiminnasta.

Tutkimuspuolen jatkoa käsitellään lakiesityksen perusteluissa varsin niukasti. Esityksen mukaan rahoituskeskuksen monien tehtävien joukossa mainitaan kyllä ”edistää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa”, mutta perusteluista ei juurikaan selviä, miten Tekesin tähän asti rahoittamalle tärkeälle tutkimustyölle käy.

Herää monia kysymyksiä. Syntyykö tässä tärkeän tutkimusrahoituksen aukko? Mikä tulee olemaan tutkimusrahoituksen osuus? ja ennen kaikkea, miten tätä puolta hallinnoidaan ja hoidetaan? Mikä on innovaatiorahoituskeskuksen rooli ja mikä osakeyhtiön rooli?

Kun tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän välinen yhteistutkimus on tärkeä osa kansallista tutkimusarkkitehtuuriamme, näiden kysymysten selvittelyn pitäisi olla tärkeä osa lakiesityksen valiokuntakäsittelyä.

Sote maaliin

Helsingin ja Tampereen pormestarit kirjoittivat vieraskynäpalstalla (HS 30,9.), että maakuntauudistuksesta pitäisi luopua, mutta toteuttaa sote-uudistus. Kuitenkin nämä kaksi asiaa ovat erottamattomasti yhdessä. Koko sote-uudistuksen lähtökohta on ollut, että palvelujen järjestämiseen tarvitaan laajempi alueellinen pohja. Aluepohja ja soten järjestäminen ovat erottamattomasti yhdessä!

Erilaisten kuntamalliseikkailujen jälkeen päädyttiin perustuslakivaliokunnan kannan jälkeen maakuntaan järjestäjänä. Tällä pohjalla on nykyisellä eduskuntakaudella varsin yksimielisesti viimein päädytty saamaan eduskuntaan iso lakipaketti, lukuunottamatta ns. valinnanvapauslakia, joka perustuslakivaliokunnan uusimman mietinnön jälkeen tulee tarkistetussa muodossa vuoden vaihteen jälkeen.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen on viimein aika päättää asiasta ja siirtyä toteutukseen. Kaikki ei varmaan nytkään tule menemään kuin Strömsössä, mutta nyt pitää päästä eteenpäin: toteutukseen ja sen jälkeiseen kehittämiseen. Ovatko Vapaavuori ja Lyly todella sitä mieltä, että taas aloitetaan alusta? Alkaisi taas sama riitely sote-järjestelmän pohjasta ja toteutusmallista. Uudistus siirtyisi seuraavalle eduskunnalle, ja julkisen järjestelmän rapautuminen jatkuisi.

Helsinkiläisenä on myös vaikea ymmärtää, mikä halu Helsingillä olisi suunnata energiansa raskaan sote-palvelujärjestelmän ylläpitämiseen. Sitä paitsi maassa tarvitaan järjestelmä, joka riittävän tasa-arvoisesti järjestää palvelut kaikille suomalaisille – isoissa ja pienissä kunnissa.

Helsinki on hieno kaupunki, ja on helppo yhtyä pormestari Vapaavuoren pyrkimyksiin pääkaupungin kehittämisestä vahvaksi kansainväliseksi metropoliksi. Mutta kun raskas sote-palvelujärjestelmä siirretään pois kaupungilta, se voi vielä enemmän keskittyä kaupungin kehittämiseen asukkaille mahdollisimman elinvoimaiseksi, viihtyisäksi ja turvalliseksi.

Tupakkavero: Budjetin lähetekeskustelu eduskunnassa

Eduskunnassa keskusteltiin 19.9. alkoholilaista ja alkoholipolitiikasta. On usein pohdittu, että miksi kahdessa kansanterveyteen niin voimakkaasti vaikuttavissa asioissa on viime vuosikymmeninä menty eri suuntaan. Tupakan suhteen on tapahtunut valtava positiivinen muutos, jonka seurauksena tupakkasyöpäluvut ovat tavattomasti kaunistuneet ja joka on paljon vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien vähenemiseen. Kuitenkin samaan aikaan alkoholin kulutus ja haitat ovat moninkertaistuneet.

Vastaus on pitkälti erilaisessa politiikassa. Tupakka-asiassa meillä on pitkään valistuksen ohella toteutettu hyvää tutkimukseen perustuvaa tupakkapolitiikkaa. Tupakkalakia on jatkuvasti kehitetty ja tupakkaveroa nostettu. Samaan aikaan on alkoholipolitiikkaa monella tavalla löysätty, ja vuonna 2004 tehtiin vielä huomattava veronalennus. Vasta viime vuosien viisi maltillista veronkorotusta ovat kääntäneet alkoholinkulutuksen laskuun.

Tupakoinnin vähentämisessä on olemassa vahvoja näyttöön perustuvia keinoja, joista asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä. Tehokkain keino on hinta, jota säädellään verotuksella. Muita tehokkaita keinoja ovat täydelliset tupakointikiellot ravintoloissa ja työpaikoilla sekä täydellinen mainontakielto, myynti-ikärajat sekä myös vieroitustyö, varoitukset ja valistus.

Suomi on käyttänyt näitä keinoja tehokkaasti. Jo 1970-luvulla ensimmäisen tupakkalain mukana olimme kansainvälisen tupakkapolitiikan kärjessä. Sen jälkeen tapahtuneet lukuisat tupakkalain muutokset ovat
pitäneet meitä kansainvälisen tupakkapolitiikan eturivissä. Tosin useissa maissa on joissakin yksityiskohdissa menty meitä pidemmälle, mm. säätämällä standardipakkauksista. On kuitenkin todettava, että STM on asettanut uuden tupakkatyöryhmän valmistelemaan tupakkapolitiikan uusia toimia seuraavalle eduskuntakaudelle – kohti Savutonta Suomea.

Tupakan hinta-vero- instrumenttia olemme myös käyttäneet jatkuvasti. Se onkin erinomaisen kustannusvaikuttava toimenpide, koska se vähentää tehokkaasti tupakointia ja sen haittoja sekä valtion sote-kustannuksia, mutta tuo samalla valtiolle kaivattuja lisätuloja. Näistä päätöksistä huolimatta tupakan hinta ei Suomessa ole länsimaisesti katsoen erityisen korkea. Kun meillä savukeaskin keskiarvohinta on viimeisten korotusten jälkeen 6,7 euroa, on se Ranskassa 6,8, Irlannissa 9,7 ja Australiassa peräti 15,90 euroa. Englannissa on viimeisten korotusten jälkeen minimihinta 10,1 euroa ja suunnitelma on korottaa lähivuosina hintaa vielä tuntuvasti.

Tässä valossa nyt käsiteltävä tupakkaveron korotus on oikean hyvä. VM:n arvion mukaan näiden kahden vuoden korotusten jälkeen tupakka-askin hinta on v. 2019 lopussa 7,9 euroa eli vielä kaukana maailman
kärkimaista. Lakiesitys on kuitenkin oikean suuntainen, ja myös verorakennetta parannetaan hyvin.

Tupakan, kuten myös alkoholin, veronkorotuksissa kysytään usein, että eikö se lisää salakuljetusta. Tätä on toki tarkkaan seurattava, mutta suomalaiset hinnankorotukset eivät ole olennaisesti näin vaikuttaneet. On mielenkiintoista todeta, kuinka eteläisen Euroopan maissa, joissa tupakan ja alkoholin hinta on pienin, on suurin salakuljetus. Meillä täällä pohjoisessa Euroopassa on korkeimmat hinnat, mutta vähäisin
salakuljetus. Tupakan suhteen on vielä muistettava, että kansainvälisen tupakkakonvention mukana tuleva
salakuljetuksen torjunnan protokolla tulee luomaan varsin tehokkaan kansainvälisen mekanismin salakuljetuksen torjunnassa.

Hyvän tupakkapolitiikan, mukaan lukien veropolitiikka, ansiosta tupakointiluvut ovat jatkuvasti pienentyneet: Tänä päivänä vain noin 13 % aikuisista tupakoi päivittäin. Tämän kehityksen seurauksena
kysytään, kasvaako tupakkaveron tuotto jatkuvasti, vaikka tupakointi pienenee hyvin vähäiseksi. Ei kasva. Mutta toistaiseksi, ja oletettavasti tämänkin korotuksen jälkeen tupakkaveron tuotto vielä kasvaa.

Keskustelussa on noussut esille tupakkaveron merkitys väestöryhmien tulonjaon kannalta. Kun tupakointi koskee valitettavasti erityisesti alempia sosiaaliryhmiä, varsinkin takavuosina tuotiin esille, että verorasitus koskee erityisesti näitä väestöryhmiä. Tilanne on kuitenkin olennaisesti muuttunut. Tupakointi on jäämässä jo suhteellisen vähäiseksi ja alkaa koskea yhä pienempää väestöryhmää. Näin tupakkaveron korotus alkaa myös yhä tehokkaammin vähentää terveyseroja, joista huomattava osa tulee tupakasta ja alkoholista. Sen lisäksi on muistettava, että hintapolitiikalla voidaan tehokkaasti vähentää tupakointia nuorilla, joista kannamme erityistä huolta.

Olennaista on myös, että Suomi eduskunnan päätöksellä on 180 muun maan kanssa ratifioinut kansainvälisen tupakoinnin torjunnan konvention (FCTC). Sen mukaan tupakkavero on ensisijaisesti tupakkapolitiikan instrumentti.

On vielä muistettava, että tupakka on aivan poikkeuksellinen hyödyke: Joka toinen tupakoiva kuolee tupakointiinsa, ja vuotuisia tupakkakuolemia on edelleen useita tuhansia. Puhumme siis edelleen Suomen kansanterveyden isosta asiasta. Hinta on siis tehokas keino tämän dramaattisen ongelman vähentämisessä.

Lopuksi voidaan todeta, että tutkimusten mukaan enemmistö tupakoivista haluaisi lopettaa tupakointinsa. Vuosikausia tupakoineet voivat säästää huomattavasti lopettamalla tupakoinnin. Monen kohdalla se ei toki ole helppoa, mutta siihen on saatavissa yhä enemmän pätevää asiantuntijatukea. Ja tämä vieroitus on asia, jota Suomen tupakkapolitiikassa tulee edelleen vahvistaa.

Pekka Puska alkoholilain lähetekeskustelussa eduskunnassa 19.9.2017

Alkoholin suuria kansanterveydellisiä ja yhteiskunnallisia haittoja tuskin kukaan kiistää. Alkoholi on iso asia: Kansanterveyden kannalta jäävuoren huippuna ovat noin 3000 vuotuista kuolemaa, joka on yli kymmenen kertaa enemmän kuin liikennekuolemat. Yhteiskunnallisesti on kysymys sote-palvelujen ja poliisityön rasitteista, työelämän ongelmista, perheiden taakasta, terveyseroista ja suurista kustannuksista.

Onko alkoholi yksilön asia, kuten alan teollisuus mielellään korostaa? Kyllä on sitäkin.

Onko alkoholi myös yhteiskunnan asia? Kyllä on. Jopa perustuslain mukaan valtion on edistettävä kansalaisten terveyttä. Tutkimuksiin perustuvilla keinoilla voidaan olennaisesti vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja vähentää haittoja, ilman että olennaisesti rajoitetaan kenenkään mahdollisuuksia alkoholin saantiin. Avainasemassa ovat hinta ja saatavuus. Asiallinen valistus on aina tarpeen, mutta se ei juuri vaikuta suoraan.

Nyt on esillä hanke, jonka tarkoituksena on yhtenäistää ja modernisoida alkoholilainsäädäntöä ja vähentää turhaa byrokratiaa. Siitä ollaan pitkälti yhtä mieltä. Mutta tässä on kysymys myös kaupassa myytävän alkoholin pitoisuuden ylärajasta. Siitä päättämien ei ole byrokratiaa, sen paremmin kuin esimerkiksi nopeusrajoitusten suuruudesta.

Useimmilla ihmisillä on mielipide siitä, miten alkoholihaittoja pitäisi vähentää. Monet niistä ovat hyviä. Mutta nyt meillä on tehtävä konkreettiset päätökset pöydällä olevasta alkoholilaista. Se on valmisteltu pätevästi alan asiantuntijoita kuullen – lukuunottamatta pykälää, joka tuli myöhemmin poliittisen ohjauksen perusteella. Korostan, että tämä nykyaikaistettu alkoholilainsäädäntö on syytä hyväksyä, mutta puheena oleva ja alkoholipoliittisesti ylivoimaisesti tärkeimmän pykälän osalta STM alunperin valmistelemassa muodossa.

Toteutuessaan korkeampi alkoholipitoisuusraja tulisi ilman muuta nostamaan väestön alkoholin kulutusta. Suomalaisten alkoholista tulee noin puolet oluesta, jota myydään noin 6.000 myyntipisteessä, ja lain hyväksymisen jälkeen jopa noin 13.000 pisteessä. Jos samoille hyllyille tulee vahvempaa olutta ja vielä halvemmalla, on suurta älyllistä epärehellisyyttä väittää, että alkoholin kulutus ei lisääntyisi.

On vaikea arvioida tarkkaan, kuinka paljon alkoholi kokonaiskulutus kasvaisi. THL:n varovainen arvio on 6 %. Tällainen alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntyminen puolestaan johtaa yleensä varsin suoraviivaisesti terveys- ja muiden haittojen lisääntymiseen – ja usein jopa suhteellisesti enemmän kuin kokonaiskulutuksen kasvu. Elimistö ei tee eroa siihen, tuleeko etanoli oluesta, viineistä tai väkevistä.

Vahvan oluen ja limuviinan tulo kauppoihin, kioskeihin, huoltoasemille sekä baarien, ravintoloiden ja pubien ulosmyyntiin merkitsisi vaikutuksia, jotka olisivat monessa olennaisessa suhteessa täysin vastakkaiset nykyhallituksen tavoitteiden ja pyrkimysten kanssa:

  • Se tulisi lisäämään kuolemia ja sairastavuutta sekä vähentämään kansalaisten hyvinvointia. Jäävuoren huippuna ovat arvioidut noin 150 vuotuista lisäkuolemaa.
  • Se lisäisi jo nyt suurta alkoholiongelmien painetta terveyden ja sosiaalihuoltoon, mikä näkyy mm.
    päivystyspisteiden paineena. Tavoitellut sote-säästöt syötäisiin kertaheitolla.
  • Se tulisi johtamaan alkoholiväkivallan, -häiriöiden ja tapaturmien selvään lisäykseen sekä syömään jo
    nyt niukkoja poliisivirkoja, eli juuri vastoin pyrkimystä lisätä kansalaisten turvallisuutta.
  • Vaikutukset tulisivat näkymään työpaikoilla tavoitellun työn tuottavuuden heikentymisenä.
  • Se lisäisi terveyseroja, joista tutkitusti noin puolet tulee alkoholista ja tupakasta.
  • Se vaikuttaisi kotien alkoholiongelmien kasvuun ja sitä kautta lasten kasvuympäristöön, mistä nuorten
    syrjäytymiskehitys yleensä alkaa.

On huomattava, että mikään tässä ei ole pelottelua tai uhkakuvien maalailua, vaan asiantuntijoiden pätevää arviointia, ja käy ilmi myös hallituksen esityksen taustaselvityksessä. Vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen haitalliset vaikutukset ennakoitiin asiantuntijoiden toimesta aikanaan myös varsin tarkkaan.

Esitys vahvoista oluista ja limuviinoista kauppoihin on seurausta Panimoliiton intensiivisestä lobbauksesta, ja se on muutoinkin vastoin kansalaisten terveyttä ja järkevää ajattelua. Kysymys on siitä, voittaako raha ihmisten terveyden!

Panimoteollisuuden työllistävä vaikutus on vähäinen, eikä kauppoja pidä pitää pystyssä oluen voimalla. Paljon suurempi työllistäjä on ravintolat, jotka ovat huomattavia työllistäjiä, ja ravintolassa tapahtuva alkoholin käyttö on ”valvottua juomista”. Vahvan oluen saaminen ravintoloiden ulkopuolelta kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta heikentäisi entuudestaan ravintoloiden asemaa ja työllisyyttä niissä.

On korostettava, että nyt ei puhuta jo addiktoituneiden alkoholistien asiasta. He hommaavat kyllä alkoholinsa jostakin. Heidän hoito ja kuntoutus on oma tärkeä ja vaikea asia. Nyt on kysymys siitä, että mitä enemmän alkoholia maassa kulutetaan, sitä useampi vähitellen alkoholisoituu. Eli kysymys on olennaisesti alkoholismin ja alkoholihaittojen ehkäisystä maassa. Samalla on muistettava, että monet alkoholin kulutuksen haitat eivät toki rajoitu suurkulutukseen.

Myös eräät muut seikat puhuvat myös omaa kieltään alkoholiprosentin nostamisen torjumisessa:

Kun tällainen ehdotus vuosi sitten tehtiin, sitä perusteltiin hyvin paljon Viron tuonnilla. Paitsi että Virosta tuotavan oluen osuus suomalaisten oluesta on vain noin 5 %, tilanne on sen jälkeen olennaisesti muuttunut: Viron päätös nostaa olutveroa tulee vuoteen 2020 mennessä pienentämään Suomen ja Viron välistä hintaeroa aivan olennaisesti.

Sivuhuomauksena voidaan todeta, että toisin kuin Suomi, Viro ja monet muutkin maat ovat jatkuvasti kiristämässä alkoholipolitiikkaansa kansanterveydellisillä perusteilla. Ja Ruotsissa keskiolutkin on sikäläisessä Alkossa – ja alkoholi kokonaiskulutus ja haitat ovat paljon pienemmät kuin Suomessa!

Keskustelussa varmaan viitataan myös äskeiseen hallituksen budjettipäätökseen korottaa alkoholiveroa. Se on johdonmukaista jatkoa vuosien 2008-14 alkoholiveron viidelle korotukselle, joiden kunkin suuruusluokka oli keskimäärin noin 10 %, kun tämä korotus olisi vanhalla tavalla noin 7,5 %. Tämä on vielä suhteutettava siihen, että tämän ja viime vuoden aikana Viro on nostanut alkoholiveroa 87% ja tulee v. 2018-20 nostamaan edelleen 60%. Kun uusin päätös merkitsisi olutpullon tai purkin hintaa lisää 5-6 senttiä,
jokainen ymmärtää, että tällaisen vaikutus on minimaalinen verrattuna siihen, että yli 10.000 myyntipisteen hyllyillä myytäisiin vahvaa olutta ja limuviinaa.

On myös muistettava esityksestä saadut lausunnot. Vahvan oluen kohdalla 37 lausunnonantajaa vastusti ja vain 11 kannatti. Kannattajien joukossa oli lähinnä alkoholiteollisuus. Vastustajien joukossa oli terveystahojen lisäksi, joilla oli paljon yhteislausuntoja, runsaasti ”kolmansia tahoja”, kuten poliisihallitus, kirkko, Liikenneturva, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, kuntaliitto, Valvira jne.

Uskon ja toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tulee laajasti kuulemaan asiantuntijoita ja suomalaisen yhteiskunnan eri tahojen edustajia, että aikanaan tämä eduskunta tulee tekemään asiassa kansallisesti viisaan päätöksen!

Kestävän kehityksen tavoiteohjelma

(Kansanedustaja Pekka Puska täysistunnossa 13.9.2017)

Vuosisadan vaihteessa YK hyväksyi ns. Vuosituhattavoitteet, jotka koskivat erityisesti köyhyyden vähentämistä sekä äitiys-ja lapsikuolleisuuden ja tartuntatautien vähentämistä. Vaikka kaikkia tavoitteita ei ole saavutettu, monien asioiden kohdalla on tapahtunut huomattavaa paranemista.

Vuonna 2015 YK:n huippukokous hyväksyi nyt käsiteltävän asian perustan eli kestävän kehityksen tavoitteet. Kun vuosituhattavoitteet koskivat erityisesti köyhien kehitysmaiden auttamista, nämä kestävän kehityksen tavoitteet koskevat kaikkia maita. Toki äärimmäisen köyhyyden poistaminen on edelleen tärkeää, mutta nyt lähtökohtana ovat maapallon yhteiset ongelmat. Olemme kaikki samalla planeetalla ja sen tulevaisuus on meidän kaikkien käsissä. Vain kestävällä kehityksellä voidaan globalisoituneessa maailmassa turvata ympäristö, luonto sekä ihmisten terveys ja hyvinvointi. Kysymys on mm. ilmastonmuutoksen torjunnasta, puhtaan veden saannista sekä eriarvoisuuden vähentämisestä.

Samalla kun globalisaatio tuottaa monia etuja, hallitsemattomana se tuo myös ongelmia ympäristölle ja väestöjen terveydelle. Kestävä kehitys edellyttää kestäviä tuotanto- ja kulutustapoja. Se edellyttää myös kansainvälisiä sopimuksia luonnon ja ihmisten suojelemiseksi. Tällaisista ovat hyviä esimerkkejä kansainväliset ilmastosopimukset ja kansainvälinen tupakkakonventio, joka pyrkii tiukoilla toimilla vähentämään tupakan aiheuttamaa viiden miljoonan vuotuista kuolemaa.

YK listasi 17 kestävän kehityksen päätavoitetta ja niille alatavoitteet. Niistä monet liittyvät toisiinsa. Niinpä esimerkiksi tavoite numero 3 ”Terveyttä ja hyvinvointia” liittyy läheisesti mm. tavoiteisiin ”hyvä koulutus”, ”ei nälkää”, ”ei köyhyyttä” ja ”eriarvoisuuden vähentäminen”.

Kun vuosituhattavoitteiden terveystavoitteet keskittyivät tartuntatauteihin kestävän kehityksen tavoitteissa ovat vahvasti esillä tarttumattomat elintapasairaudet, jotka ovat tulleet maailman valtaterveysongelmaksi, myös kehitysmaissa, – haitaten paitsi kansanterveyttä myös maiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä.

Kestävän kehityksen periaatteet ovat avainasemassa elintapasairauksien torjunnassa – niin meillä kuin muualla. Vaikka sairaanhoidon kehittäminen on tärkeää, koskien meillä juuri sote-uudistusta, kansanterveyden tila ja hyvinvoinnin jakautuminen ovat olennaisesti kiinni elintavoista, elinolosuhteista ja yhteiskunnan rakenteesta. Ajatellaan vaikka Costa Ricaa, jossa odotettavissa oleva elinikä on suunnilleen sama kuin USA:ssa ja paljon tasaisemmin jakautunut, vaikka USA:ssa käytetään terveydenhuoltoon monikymmenkertainen raha Costa Ricaan verrattuna. Kustannusvaikuttava ja kestävä tapa kansanterveyteen vaikuttamiseksi merkitsee pohjimmiltaan kestävän kehityksen ratkaisuja elintavoissa ja elinolosuhteissa.

Kun YK:n kestävän kehityksen tavoitteet koskevat kaikkia maita, Suomi on laatinut oman suunnitelmansa – nyt pöydällä oleva selonteon. Ja Suomi on yksi ensimmäisiä maita, jotka raportoivat oman agendansa toimeenpanosta.

Suomen kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 muodostaa hyvän taustan Suomessa tapahtuvalle päätöksenteolle. Kysymys on koulutuksesta ja tuotannon kehittämistä tukemaan kestävää kehitystä, hyvää ympäristöä ja väestön hyvinvointia. Konkreettisesti tässä on kysymys mm. energiatuotannon keinoista kohti hyvää ilmaston ja ympäristön suojelua, tai terveistä elintavoista ja ruokatuotannosta kestävän kehityksen pohjalta.

Vaikka tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja riittävä taloudellinen hyvinvointi, on muistettava, että väestön todellinen hyvinvointi ja terveys ovat vain rajallisesti kiinni taloudellisesta tasosta. Raha ja kulutushysteria ei saa voittaa ihmisten tai ympäristön terveyttä.

Agenda 2030 painottaa myös yhteistyötä ja eri tahojen vastuuta. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kumppanuutta – niin valtiota, kansalaisjärjestöjä kuin yrityksiä. Tässä mielessä on hyvä, että tämä huipputärkeä raportti käsitellään täällä eduskunnassa. Ja vaikka on kysymys valtioneuvoston selonteosta, tavoitteiden toteuttaminen edellyttää paljon hallituskausia pidempiä toimia.

Selonteko on hyvin valmisteltu ja valitut painopisteet ”Hiilineutraali ja resurssiviisas Suomi” sekä ”Yhdenvertainen, osaava ja tasa-arvoinen Suomi” ovat hyviä. Toivottavaa on myös, että Suomi on kansainvälisesti riittävästi mukana kestävän globaalin hyvinvoinnin edistämisessä.

On myös hyvä, että tulevaisuusvaliokunta on käsitellyt asiaa huolella. Valiokunnan kannanotot ovat kannatettavia. Erityisesti haluaisin korostaa suositusta, että BKT:n rinnalle voitaisiin kehittää mittareita, jotka kuvaavat kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin indeksejä. On muistettava, kuten Kofi Annan aikoinaan sanoi, että ihmiset eivät elä taloutta varten vaan talouden tulee palvella ihmistä!

Toivon siis, että tämän ohjelman periaatteita voitaisiin Suomessa toteuttaa mahdollisimman paljon. Mielestäni tulisi puhua juuri ”kestävän kehityksen tavoiteohjelmasta” Agenda 2030 on kovin hallinnollis-byrokraattinen termi, eikä helposti avaudu suurelle yleisölle.

Ja lopuksi: Tämän tärkeän ohjelman tulisi muodostaa perustan monille tämän talon päätöksille.

Veronkorotus ja alkoholilaki – eri mittaluokan asioita

Hallituksen budjettiriihen päätökset alkoholin ja tupakan veronkorotuksista ovat tervetulleita. Tällaisilla haittaveroilla voidaan edistää kansanterveyttä ja lisätä valtion tuloja.

Mutta voidaanko uudella veronkorotuksella torjua vahvojen oluiden ja limuviinojen sallimisen haitat? Ei suinkaan.

Alkoholiveron korotus on johdonmukaista jatkoa viime vuosien veronkorotuksille: 10 % (-08), 20 % (-09) ja 15 % (-12). Päätetty veronkorotus merkitsee noin 7,5 %:n korotusta. Se merkitsisi noin 5-6 sentin lisäystä olutpullon tai –purkin hintaan. Vaikka sitä kohdistettaisiin enemmänkin olueen, hintavaikutus on pieni.

Paljon suuremmillakaan veronkorotuksilla ei mitenkään voida kompensoida sitä, että yli 10.000 myyntipisteeseen – kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille – tulisi keskioluen rinnalle vahvat oluet ja limuviinat. Varsinkin kun kauppa on luvannut nykyiseen verrattuna erittäin huomattavat hinnanalennukset vahvalle oluelle.

Kun alkoholilain yhteydessä usein viitataan vielä Viron tuontiin, on muistettava Viron aivan eri mittaluokan korotukset. Tämän ja viime vuoden aikana Viro nosti alkoholiveroa yhteensä 87 %, ja vuosille 2018-21 on päätetty lisäksi yhteensä 60 %:n korotukset.

Hallituksen esitys alkoholiveron korotuksesta on siis tervetullut, mutta sen vaikutukset eivät ole missään suhteessa vahvojen oluiden ja limuviinojen vapauttamisen vaikutuksiin, vaikka näin lobbauksen yhteydessä puhutaan. Alkoholivero ja alkoholilaki ovat siis täysin eri mittaluokan asioita.

Pekka Puska
kansanedustaja, professori

Kansanlääkintä täydentävänä hoitona

Juhlapuhe Kaustisen kansanlääkintäkeskuksen

30 vuotisjuhlassa 9.6.2017 Kaustinen 9.6.2017

Kun nykyaikainen lääketiede pohjautuu tutkimusnäyttöön, perinteinen kansanlääkintä perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen. Viime aikoina on yhä useammin nähty, että kansanlääkintää voidaan monella tavalla käyttää täydentävänä hoitona. Tähän perustuu myös Maailman Terveysjärjestön WHO:n ”Traditionaalisen ja täydentävän lääketieteen strategia”. Esimerkiksi Kiinassa nykyaikainen lääketiede ja perinteinen kiinalainen lääketiede toimivat sovussa toisiaan täydentäen. Akuutit sairaudet hoidetaan yleensä länsimaisella lääketieteellä, kun taas kiinalaista lääketiedettä käytetään usein kroonisiin vaivoihin.

Suomessa kansanlääkinnällä on myös pitkät perinteet. Kaustisella on jäsenkorjaus kulkenut suvussa, siitä on pitkäaikaiset kokemukset ja sitä on yleisesti käytetty. Kaustisen kansanlääkintäkeskuksessa jäsenkorjausta toteutetaan hyvässä yhteistyössä koululääketieteen kanssa. Hyvä kansanlääkintä edellyttää tällaista yhteistyötä sekä turvallisuudesta ja laadusta huolehtimista.

Kansanlääkintään kohdistuva tutkimus on myös tärkeää. Kaustisella suoritettu ja kansainvälisissä lääketieteen lehdissä julkaistu tutkimus osoitti, että jäsenkorjaus kroonisilla selkäkipupotilailla oli vaikutuksiltaan yhtä hyvä tai parempi kuin fysioterapia ja merkitsevästi parempi kuin liikehoito. Se oli näillä potilailla kustannus-vaikuttavuudeltaan edullisin hoitomuoto.

Kansanlääkintä, kuten jäsenkorjaus, on oikein toteutettuna koululääketiedettä täydentävää hoitoa, joka pohjautuu pitkäaikaiseen kokemukseen vaikutuksista ja turvallisuudesta. Tällainen kansanlääkintä edustaa parhaimmillaan niitä periaatteita, joita terveydenhuollon sote-uudistuksessa haetaan: kustannus-vaikuttavuutta, valinnanvapautta ja ihmisläheisyyttä. Olisi hyödyllistä, jos tiettyjä kansanlääkinnän muotoja kuten jäsenkorjausta voitaisiin tulevassa sote-järjestelmässä asianmukaisilla periaatteilla ja rajauksilla sekä julkisella valvonnalla esim. fysioterapian tapaan toteuttaa maakunnan asiakassetelillä.

Pekka Puska

professori, kansanedustaja

Oluen tuonti Virosta: harhautusta numeroilla

Onnetonta alkoholilakiesityksen kohtaa vahvan oluen tuomisesta kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille perustellaan yleisesti Viron tuonnin hillitsemisellä. Näin teki myös kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa MTVn Huomenta Suomi -keskustelussa. Tässä on alunperinkin ollut se harhakuva, että tuonti Virosta olisi jotenkin iso osa suomalaisten oluen kulutuksesta. Sen osuus on vain noin viisi prosenttia.

Oluen matkustajatuonti Virosta ei myöskään ole olennaisesti muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toki siinä on vuosien kuluessa ollut pieniä muutoksia, milloin ylöspäin ja milloin alaspäin. Silloin kun on piikki ylöspäin, Panimoliitto tiedottaa ja antaa kuvan suuresta lisäyksestä. Silloin kun on piikki alaspäin ollaan hiljaa.

Mitä viimeaikaisiin pieniin vaihteluihin tulee, vuonna 2016 oli piikki ylöspäin, mutta vuoden 2017 alun tiedot näyttävät aivan muuta kuin kasvua. Vuoden 2016 luvut ovat siis jo vanhaa tietoa. On myös muistettava että prosentuaaliset vaihtelut Viron tuonnissa ylös- tai alaspäin merkitsevät varsin pientä absoluuttista määrää Suomen oluen kokonaiskulutusta ajatellen.

Viron tuonnin suhteen on edellä olevan lisäksi vielä muistettava se olennainen asia, että Viro on tehnyt päätöksen huomattavasta alkoholiveron korotuksesta seuraavan kolmen vuoden aikana. Kun suurin veronkorotus on edessä 1.7.2017, voidaan olettaa matkustajatuonnin vähenevän jo tämän vuoden aikana selvästi.

Kerrataan vielä se perusasia, että suomalaisten alkoholista noin puolet tulee oluesta. Jos lakiehdotuksen mukaan vahvaa A-olutta tultaisiin myymään Suomessa jopa 13.000 myyntipisteessä, on suurta älyllistä epärehellisyyttä väittää, että alkoholin kokonaiskulutus ei Suomessa selvästi lisääntyisi. Ja sen mukana terveydelliset, sosiaaliset ja monet muut yhteiskunnalliset haitat, kuten rasitukset sote-palveluille ja poliisille.

Sote-valinnanvapauslakipaketti

Eduskunnan lähetekeskustelu 10.5.2017

Käsiteltävänä on sote-uudistuksen toinen lakipaketti, joka yhdessä edellisen kanssa muodostaa yhden kokonaisuuden – sotien jälkeisen Suomen suurimman hallinnollisen uudistuksen. Uudistuksen perusperiaatteistakin on jo vuosia vallinnut huomattava yksimielisyys: eli palvelujen järjestäminen laajemmalla alueella, integroiden sekä sosiaali- että terveyspalvelut, sekä erityis- että peruspalvelut, ja siirtäen painopistettä peruspalveluihin sekä vahvistaen ennalta ehkäisyä ja terveyden edistämistä.

Uudistuksessa on tuhlattu useita arvokkaita vuosia. Asiantuntijoita ei riittävästi kuunneltu, ja erilaiset poliittiset seikkailut kärsivät haaksirikon. Nyt käsillä oleva malli järjestää palvelut maakunnan kokoisilla alueilla näyttää saavan laajan hyväksynnän.

Palvelujen järjestäminen ja rahoitus

Tämä lakipaketin toinen osa täsmentää palvelujen järjestämistä maakunnan sisällä. Tähän liittyy olennaisesti vuosi sitten tehty poliittinen ratkaisu tavasta järjestää valinnanvapaus. Kuten on yleisesti todettu, riittävä valinnan vapaus on hyvä asia ja yksityisten toimijoiden kytkeminen mukaan lisää kaivattua kapasiteettia peruspalveluihin.

Samalla on kaikille selvää, että poliittisen kompromissin seurauksena hyväksytty malli asettaa haasteita, jotka on pyritty mahdollisimman hyvin ottamaan huomioon. Esitys onkin jäntevöitynyt valmistelun kuluessa. Haasteet koskevat erityisesti integraation toteuttamista. Malli panee myös entistä suuremman tarpeen kehittää tietojärjestelmiä, jotka ovat vielä kovin vajavaiset.

Tärkeänä on tuottajien maakunnalta saama korvaus. Ns. kapitaatioperiaate on hyvä, mutta sen yksityiskohdissa on tekemistä, jotta maakunta voi hyvin ohjata palveluja ja asettaa tuottajille myös insentiivejä tautien ja ongelmien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen.

Samanlainen haaste koskee valtion rahoitusta maakunnille. Uudistuksen liikkeelle lähtö valtion rahoituksella on ilman muuta perusteltu, mutta on useita vahvoja syitä pyrkiä nopeasti maakuntien omaan verotukseen. Vasta tämä merkitsee maakunnille riittävää autonomiaa sekä antaa paineita vaikuttavaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Maakunnan autonomia

Maakuntien itsenäisyyteen liittyy myös kysymys tasapainosta valtion ohjauksen ja maakuntien autonomian välillä. Lakiehdotus korostaa ”vahvaa valtion ohjausta”, mutta samalla on kysymys maakuntaitsehallinnosta. On ilman muuta selvää, että STMn tulee vahvalla THL:n seuranta- ja asiatuntijatiedolla sopivasti ohjata kansallista kehitystä. Samalla on yhtä tärkeää, että maakunnat voivat itse riittävän pitkälle päättää toiminnasta paikallisten olosuhteiden puitteissa. Valtion ohjaus tapahtuu luontevimmin lakiehdotuksen mukaisissa vuotuisissa valtion ja maakuntien yhteisneuvotteluissa.

Tähän liittyy myös kysymys maakuntien yhteistyöstä, erityisesti erikoispalvelujen suhteen ja yhteistyöstä yliopistosairaaloiden kanssa. Tämä yhteistyö pohjautuu erilaisiin sopimuksiin. Sen tulee tapahtua tarpeiden mukaan, eikä välttämättä lokeroida sitä ”yhteistyöalueisiin”. Esimerkkinä on Vaasan ja Seinäjoen maakuntien yhteistyövelvoite päivystysasiassa, vaikka ne ovat eri yhteistyöalueilla.

On hyvä, ettei yhteistyö- tai erva-alueista tehty valmistelun kuluessa hallinnollisia yksiköitä, vaan maakunnat voivat tarpeen mukaan tehdä yhteistyötä tavalla, jota pitävät parhaana ja josta myös keskustellaan valtion ohjauksen puitteissa.

Hallinto ja aikataulu

Palaan vielä valinnanvapauslain mukanaan tuomiin aika monimutkaisiin hallintorakenteisiin. Niiden puitteissa maakunnan pitää pystyä päätöksillään turvaamaan tärkeän integraation, mihin lakiehdotus kyllä antaa eväät. Samoin tulee näillä päätöksillä turvata riittävät lähipalvelut. On myös tärkeää, että asiakassetelien avulla voidaan turvata pienempien järjestäjien mahdollisuudet osallistua palvelutuotantoon. Hammashuollon järjestäminen taloudellisten raamien puitteissa muodostaa myös suuren haasteen.

Uudistuksen aikataulu koskien yhtiöittämistä ja uudistuksen monia toimeenpanon tehtäviä on puhututtanut. On tärkeää, että riittävät valmisteluresurssit voidaan turvata ja että ns. pilotit ja niiden rahoitus mahdollisimman suoraviivaisesti tukisivat uudistuksen toteuttamista maakunnissa.

”Liikelaitos”

Suoran valinnanvapauden sote-keskusten palveluvalikoima vaatii pohtimista – samoin kuin se, mikä jää julkiselle puolelle maakunnan liikelaitokseen. Tämä ”liikelaitos”-termi on mielestäni epäonnistunut, eikä se kriittisessä yhtiöittämiskeskustelussa anna suurelle yleisölle selvää käsitystä siitä, että kysymys on maakunnan julkisesta palvelusta.

Liikelaitos on määritelmän mukaan ”organisaatio liiketoiminnan järjestämiseksi”. Vaikka kaikki sosiaali- ja terveydenhuolto tulee järjestää taloudellisesti, en voi mitenkään hyväksyä sitä, että esim. maakunnan sosiaalityö, sairaalat tai jopa neuvolat ovat ensisijaisesti liiketoimintaa, vaan maakunnan palvelutoimintaa.

Tiedän, että taustalla on juridisia selityksiä, mutta ne tulisi voittaa niin, että voitaisiin ottaa käyttöön parempi termi kuten ”maakunnan palvelulaitos” tai ”maakunnan palvelukeskus”. Kun kansalaiset kaikkien tutkimusten mukaan arvostavat julkista terveydenhuoltoa, jota enemmistö sote-palveluista tulisi edelleen olemaan, paremmalla nimikkeellä voitaisiin vahvistaa kansalaisten luottamusta ja hyväksyntää.

Sote-säästöt?

Soten keskeisiä tavoitteita on hillitä palvelusten kustannusten kasvua eli ns. säästää. Jokainen ymmärtää, että esitetty kolme miljardia on varsin mielivaltainen luku. Mutta tosiasia on, että hyvällä sotella voidaan järjestelmä saada toimimaan tehokkaammin ja taloudellisemmin – enemmän terveyttä ja hyvinvointia samalla rahalla. Tämän keskeisenä edellytyksenä on hyvä integraatio ja painopisteen siirtäminen avohuoltoon, peruspalveluihin ja tautien ehkäisyyn.

Vaikka valinnanvapausmalli suoran valinnan ja yksityisten yhtiöiden muodossa on tässä suhteessa haasteellinen, on lakiehdotukseen kirjoitettu maakunnille hyvät eväät hoitaa asiaa säädöksillä ja korvausten edellytyksillä. Yksityisten palvelujen tuominen mukaan lisää paitsi valinnanvapautta myös peruspalvelujen kapasiteettia, mutta ei sinänsä tuo säästöä, vaan helposti päinvastoin. Sen vuoksi on jälleen tärkeää, että maakunta voi säädellä järjestelmää alueellaan niin, että toimintaa ei ohjaa yksityinen voitontavoittelu vaan maakunnan palvelujärjestelmän raamit. Kaiken kaikkiaan lakiesitys nykymuodossaan asettaa erityisen suuren haasteen maakunnissa tapahtuvaan suunnitteluun ja johtamiseen.

Tautien ehkäisy ja terveyden edistäminen

Tautien ja ongelmien ehkäisyä sekä terveyden edistämistä käsitellään lakiesityksessä niiden merkitykseen nähden varsin niukasti ja yleisellä tasolla. Tämä ei kuitenkaan saisi mitenkään vähentää tämän työn painoarvoa ja järjestämistä. Monet suuret kansantautimme ovat lääketieteellisesti katsoen hyvin pitkälle ja myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä, kuten monet sosiaaliset ongelmat oikeilla toimilla.

Periaatteessa on kysymys kahdesta asiasta: Ensinnäkin sote-järjestelmän tulee maakunnan väestön terveystietojen perusteella suunnata ehkäisevää työtä sekä arvioida ja systemaattisesti vähentää asiakkaiden erilaisia terveysriskejä. Toiseksi kuntien tulee toteuttaa väestötason terveyden edistämistä erilaisilla politiikkapäätöksillä. Ja viimein sekä sote-järjestelmän että kuntien tulee tehdä tehokasta yhteistyötä sekä keskenään että erilaisten järjestöjen kanssa.

Lopuksi

Sosiaali- ja terveysvaliokunnalla kuten usealla muullakin valiokunnalla on käsissään valtava urakka – suuri määrä tärkeitäkin yksityiskohtia. Vaikeuksista huolimatta uudistus on nyt toteutettava. Potilaat ja asiakkaat tarvitsevat nopeampaa pääsyä lääkäriin ja peruspalveluihin. Kaikki ei tule valmiiksi, ja tulee jäämään ongelmia, jotka kuitenkin jatkossa voidaan korjata.

Kirjallinen kysymys rattijuopumusten torjunnasta

Eduskunnan puhemiehelle

Rattijuoppous on hengenvaarallinen asia kuskille itselleen, mahdollisille kyydissä olijoille, kuin auton ulkopuolella oleville ihmisille. Se on iso kansanterveydellinen ongelma ja kuormittaa myös runsaasti sote-palveluja. Rattijuopumusta pitää kaikin tavoin ehkäistä ja torjua.

THL:n raportoima Suomessa kerätty tutkimusaineisto kertoo, että aikavälillä 1990–2008 puhallutettiin yli puoli miljoonaa kuljettajaa. Heistä oli rattijuoppoja 0,23 prosenttia ja vähän alkoholia nauttineita, mutta alle rangaistavuuden rajan jääneitä, nk. maistelleita 0,57 prosenttia. Poliisi saa tietoonsa vain noin 0,5 prosenttia kaikista rattijuoppotapauksista, ja kuljettaja voi ajaa keskimäärin n. 220 kertaa humalassa ennen kuin jää kiinni.

Tutkimuksessa on todettu rattijuoppojen osuuden tieliikenteessä pysyneen tasolla n. 0,2 prosenttia, mikä tarkoittaa että yksi kuljettaja 500:sta on rattijuoppo, joten tehostettuja toimenpiteitä tarvitaan. Erityisenä ongelmana ovat uusijat, joita on noin puolet rattijuopoista. Kerran rattijuopumuksen uusineen henkilön riski jäädä toistuvasti kiinni on 3,3-5 kertainen verrattuna ensikertalaiseen, ja yli 1,2 promillen rattijuopon uusimisriski on 2,5-kertainen verrattuna matalampien promillearvojen rattijuoppoihin.

Alle 21 vuotiaiden aiheuttamissa rattijuopumusonnettomuuksissa on vuosina 2005–2010 kuollut Suomessa vuosittain toistakymmentä rattijuoppoa ja loukkaantunut noin 120 – 200 henkilöä. Ikäluokat 17–21 vuotta edustavat väestöstä vain noin 5 %, mutta heidän osuutensa kuolemaan johtaneissa rattijuopumusonnettomuuksissa on ollut 15–20 %.

Liikenneonnettomuuden riski on todettu olevan korkeampi nuorilla verrattuna vanhempiin kuljettajiin kaikilla verenalkoholipitoisuuksilla. Riski vaihtelee noin puolitoista kertaisesta jopa 25- kertaiseksi. Monessa tutkimuksessa on todettu, että alhainen promilleraja on vähentänyt nuorten rattijuopumusonnettomuuksia. Jo yhden nuoren henkilön pelastaminen tarkoittaa säästöä.

Alkolukko pakolliseksi

Rattijuopumuksen torjunnan tärkeänä lainsäädännöllisenä keinona pidetään ns. alkolukon käyttöönottoa. Suomessa alkolukko on kuitenkin pakollinen ainoastaan koulu- ja päivähoitokuljetuksissa. Alkolukon käyttö on kansainvälisesti todettu olevan tehokas keino rattijuopumuksen uusimisen vähentämiseksi. Sen pakollista käyttöönottoa riskiryhmille on syytä ryhtyä selvittämään. Esimerkiksi Belgiassa suunnitellaan sen pakollista käyttöönottoa uusijoille ja niille kuljettajille, joilla on todettu korkeat verenalkoholipitoisuudet eli samat kohderyhmät kuten Suomessa todetut riskiryhmät.

Promillerajan alentaminen 0,5:stä 0,2 promilleen vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille.

EU:n komissio, Maailman terveysjärjestö (WHO) ja European Traffic Safety Council (ETSC) sekä European Traffic Police Network (TISPOL) suosittelevat yleisenä rajana 0,5 promillea ja tätä matalampaa tai 0,2 promillen rajaa vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille. Toisin sanoen nuorille kuljettajille suositellaan 0,0-0,2 promillen rajaa. Tämä matalampi raja on yleisenä huomattavan monessa maassa, mm. Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Matalaa rajaa nuorille ja ammattikuljettajille sovelletaan myös mm. USA:ssa ja Australiassa. Promillerajan alentamista suositteli Suomessa myös Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta vuonna 2012.

Näin ollen liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulisi rattijuopumuksen torjumiseksi ottaa tehokkaina toimenpiteinä käyttöön alkolukko rattijuopumuksen uusijoille promillemäärästä riippumatta ja kaikille ensi kertaa törkeästä rattijuopumuksesta tuomituille sekä alentaa promillerajaa 0,5:stä 0,2:een vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä rattijuopumuksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi edellä todetuin keinoin?

Helsingissä 25.4.2017

Pekka Puska /kesk

Kosonen ja Puska: Julkiset ruokahankinnat edistämään kansalaisten terveyttä

 

Keskustan kansanedustajat Hanna Kosonen ja Pekka Puska esittävät, että julkisissa ruokahankinnoissa ja -palveluissa siirrytään terveysperustaisiin tarjouskilpailuihin. Kansanedustajat haluavat, että niin kunnat kuin valtio ryhtyvät kiinnittämään hinnan lisäksi nykyistä paljon enemmän huomiota ruokapalveluiden tarjoaman ruoan terveydelliseen laatuun.

– Joka kolmas suomalaisista nauttii ruokapalveluiden tuotoksia päivittäin muun muassa päiväkodeissa, kouluissa, työpaikalla ja armeijassa. Monilla kyse on päivän ainoasta lämpimästä ateriasta. Ruokapalveluiden ruoan ravitsemuslaadulla on todellakin iso merkitys suomalaisten ravitsemukselle, jaksamiselle ja hyvinvoinnille, painottaa Kosonen.

– Julkiset ruokahankinnat ovat merkittävä osa elintarvikehankinnoista. Niinpä paikalliset julkiset hankinnat ohjaavat koko elintarviketarjontaa terveelliseen suuntaan, Puska toteaa.

Kunnille on jo nykyisellään saatavilla työkaluja kilpailutukseen. Esimerkiksi malliasiakirja ravitsemuslaadun huomioimisesta ruokapalveluiden kilpailutuksessa, joka pohjautuu kansallisiin suosituksiin ravitsemuksen laadusta, on niin julkisyhteisöjen kuin yritysten vapaasti käytettävissä. Puskan ja Kososen mukaan myös sydänmerkkikriteerit soveltuvat hyvin kilpailutuksen taustaksi.

Kansanedustajat nostavat myönteiseksi esimerkiksi Seinäjoen, jossa ylipainoisten lasten osuus saatiin selvään laskuun, kun kouluruoan laatuun kiinnitettiin enemmän huomiota ja liikuntapaikkojen saavutettavuutta parannettiin. Terveellisen ja maukkaan ruoan tarjoamisen lisäksi koulujen pihoista tehtiin avoimia lähiliikuntapaikkoja, joissa perheet käyvät harrastamassa myös vapaa-ajalla.

–  Väestön lihomiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen on vaikutettava moninaisin keinoin. Jo pienikin parannus ruokavaliossa on tärkeä. Terveysperustaisten hankintojen ohella verotuksella, tuotantotukien suuntaamisella, markkinoinnilla sekä pakkausmerkinnöillä on vaikutusta valintoihin. Tuotekehittelyä on kannustettava ravitsemuksellisesti entistä laadukkaampaan suuntaan.

Lisätietoja:

Hanna Kosonen, 040 717 1114

Pekka Puska, 040 7715571

Keskustan kansanedustajat Pekka Puska ja Annika Saarikko: Neuvolan ympärille rakentuu lapsi- ja perhelähtöinen yhteisöllinen tuki

Olemme huojentuneita Sipilän hallituksen linjauksesta antaa tuleville maakunnille päätöksentekovalta neuvolapalveluiden järjestämisessä. Laki ei tule pakottamaan maakuntia siirtämään neuvoloita valinnanvapauden piiriin, vaan maakunnat voisivat päättää neuvoloiden pitämisen julkisella puolella eli  maakunnan liikelaitoksessa.

Pääministeri Sipilän välikysymyskeskustelussa esittämä henkilökohtainen näkemys siitä, että neuvoloiden olisi hyvä olla maakuntien liikelaitosten omaa toimintaa, on mielestämme vastuullinen ja hyvä. Silloin neuvolat rajautuisivat suoran valinnanvapauden ulkopuolelle samalla tavalla kuin kouluterveydenhuolto ja opiskelijaterveydenhuolto.

Neuvolatoiminta on hyvinvointivaltion timantti. Se on palvelumuoto, joka toteuttaa aidosti ja huolella ennaltaehkäisyn tavoitetta. Se pyrkii auttamaan ajoissa. Toimintaa on myös ajan saatossa kehitetty entistä enemmän lapsilähtöiseksi, monialaiseksi, yhteisölliseksi ja vanhemmuutta tukevaksi.

Monessa kunnassa on viime vuosina lähdetty kokoamaan matalan kynnyksen lapsi- ja perhepalveluita neuvolan ympärille verkostoituvaksi lähipalveluksi. Tämän työn jatkumona hallituksen kärkihanke, lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, kehittää nyt koko Suomessa perhekeskus-toimintamallia. Siinä neuvolan ympärille kootaan lasta ja perhettä tukeva moniammatillinen osaaminen sekä vertaistuki uudella tavalla.

Perhekeskus-toimintamalli perustuu tutkittuun tietoon ja laajaan alan asiantuntijoiden yhteisymmärrykseen. Sipilän hallitus on sijoittanut sen valmisteluun monta lisäeuroa.

Perhekeskuksen palveluihin kuuluisivat neuvolan tutut terveyspalvelut, mutta myös kotipalvelu, perheoikeudelliset palvelut ja lapsiperheiden sosiaalityö, yhteistyö varhaiskasvatuksen, järjestöjen ja seurakuntien kanssa, erityispalveluista saatava tuki sekä esimerkiksi fysio- ja puheterapiapalvelut. Siis erittäin monipuolinen kokonaisuus. Perhekeskus olisi myös avoin kohtaamispaikka lapsille ja perheille matalalla kynnyksellä.

Neuvolan perustyön ydin on pitkäjänteisyydessä, neuvonnassa, seurannassa ja tietojen keruussa – osittain myös osallistumisen velvoittavuudessa. Kaikki tähtää tuen tarpeen tunnistamiseen ajoissa ja yhdenvertaiseen oikeuteen palveluiden laadussa perheen taustasta riippumatta. Yhtenäinen kansallinen neuvolajärjestelmä turvaa parhaiten myös suomalaisia lapsia koskevan seurantatiedon keräämisen ja kansallisen rokotusohjelman toteutumisen.

Neuvolatimantti kimaltelee kirkkaimmin silloin, kun pitkäjänteinen asiakassuhde perheeseen muodostuu niin luottamukselliseksi, että myös vaikeista asioista voi neuvolan tutun terveydenhoitajan kanssa jutella.

 

Lisätietoa 

Kansanedustaja Pekka Puska

  1. 040 771 5571

Kansanedustaja Annika Saarikko

  1. 040 7446 770

Kesäaikaan siirtymisestä tulisi luopua

Suomi EU:n osana siirtyi taas maaliskuun lopussa kesäaikaan. Kaksi kertaa vuodessa toistuvasta kellojen siirrosta on monenlaista haittaa, mistä tulisi luopua. Kellojen siirtoa kesäaikaan on aikoinaan perusteltu energian säästöllä, mutta siitä ei ole näyttöä. Myöskään valoisammista illoista ei pitkään ole hyötyä; sen verran nopeasti päivien valoisa aikaa Suomessa lisääntyy kevään edetessä. Haittoja kesäaikaan siirtymisestä on sitäkin enemmän.

Haitat ilmenevät monella eri tavalla. Haitat voivat olla hetkellisiä eli ongelmia muutaman päivän kesäaikaan siirtymisen jälkeen. Tämä voi esiintyä esimerkiksi uniongelmina. Myös aamun pimeytyminen uudelleen hetkellisesti voi olla joillekin ongelmallista. Iltavirkuille kesäaikaan siirtyminen on erityisen ongelmallista. Heille illasta vähentyvä yksi tunti voi merkitä, etteivät he saa koko kesäaikana normalisoitua unirytmiään.

Haitat voivat ilmetä psyykkisinä ongelmina, kuten masennuksena, tarkkaavaisuuden heikkenemisenä tai huomiokyvyn häiriintymisenä. Kesäaikaan siirtyminen voi aiheuttaa fyysisiä terveysongelmia, kuten stressin lisääntymistä. Mikä taas aiheuttaa ongelmia verenkiertoelimiin. Tutkimuksissa on havaittu myös muun muassa lisääntynyttä riskiä saada sydäninfarkti. Ongelmat ovat laajat.

Terveydellisten ongelmien perussyynä on nukkumisen ongelmat, kun yötä lyhennetään tunnilla suhteessa ihmisen sisäiseen kelloon. Ongelmat korostuvat iäkkäämmillä ihmisillä, koska nuoret ovat joustavampia sisäisen kellon suhteen. Joka tapauksessa ei ole järkeä ehdoin tahdoin huonontaa ihmisten uniongelmia, mikä on suuri kansanterveydellinen ongelma muutoinkin.

Suomessa kesäaikaan siirtymisestä säädetään Valtioneuvoston asetuksella, joka tulisi kumota. Eduskunta saa keskusteltavakseen ja päätettäväkseen kesäajan kumoamista puoltavan kansalaisaloitteen, joka sai muutama päivä sitten vaaditut 50 000 allekirjoittajaa täyteen. Sellaista normistoa emme tarvitse, mistä on vain haittaa. Tässä on yksi turha normi, joka tulisi purkaa.

Toisaalta Suomi ei voi yksin lopettaa kesäaikaan siirtymistä, vaan päätös on tehtävä EU:ssa. EU:ssa suomalaismepit ovat työtä tehneet asian eteen. Tuo työ ei vielä ole kuitenkaan tuottanut tulosta. Varsinkin Etelä-Euroopan maissa kesäaikaan siirtymiselle on ymmärrystä. Kansalaisaloitteen myötä eduskunnassa asiasta käytävän keskustelun lopputuloksena tulisi olla vähintään sen, että hallitus ajaa EU:ssa kesäajasta luopumista. Lopputuloksena tulisi olla kesäajasta luopuminen, mikä poistaisi kaksi kertaa vuodessa toistuvan monia harmeja aiheuttavan asian ja olisi myös hyödyllinen kansanterveydellinen teko.

Alkoholikeskustelu – Faktoja ja kommentteja

Mistä alkoholilakikeskustelussa on kysymys?
Hallitus tulee antamaan eduskunnalle ehdotuksen uudeksi alkoholilaiksi. Ehdotuksen useimpia kohtia kannatetaan yleisesti. Sen sijaan laaja protesti on syntynyt ehdotuksen tärkeimmästä pykälästä, joka toisi kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille korkeamman alkoholiprosentin oluet (”A-oluet”) ja ns. limuviinat.

Aikataulu.
Lakiehdotuksen lausuntokierros on juuri päättynyt. Odotetaan myös EU-komission kannanottoa. Maan hallitus käsittelee asiaa, ja suunnitelmana on, että lakiehdotus tulisi eduskunnan käsittelyyn loppukeväästä.

Mikä olisi esityksen vaikutus?
Alkoholin kokonaiskulutus lisääntyisi erilaisine seurausvaikutuksineen.

Miksi esitystä ajetaan?
– Panimoliitto on pitkää ajanut ja lobbannut vahvan oluen vapauttamista omista taloudellisista intresseistään.
– Maan hallituksen piiristä on sanottu, että ”näin tilkitään Virosta tulevaa tuontia”.
– Monet ja varsinkin nuoremmat kaupunkilaiset puolustavat liberaalia ”alkoholin vapaata saantia”.
– Kaupat haluavat oluesta lisämyyntiä ja käyttävät olutta usein ”sisäänheittotuotteena”.

Miksi esitystä vastustetaan kiivaasti?
– Kun suomalaisten alkoholin saannista noin puolet tulee oluesta, oluen alkoholipitoisuuden nosto lisää alkoholin saantia ja kansanterveyden haitat kasvavat: THLn arvion mukaan alkoholin kokonaiskulutus kasvaisi noin 5 %, mikä sairastavuuden huippuna merkitsisi noin 150 lisäkuolemaa vuodessa.
– Mikäli myös vahvan oluen hinta laskee niin paljon kuin on ilmoitettu, kulutus ja ongelmat lisääntyisivät vielä enemmän. Ongelmat koskisivat suuressa määrin perheitä ja lapsia.
– Sairastavuuden kasvu lisäisi sairaalahoitojaksoja varovaisesti arvioiden noin 1500:lla vuodessa.
– Sosiaalihuollon ja alkoholistien hoidon paine ja kustannukset kasvaisivat.
– Poliisi työtaakka kasvaisi.
– Alkoholin kulutuksen lisäys vaikututtaisi työelämässä haitallisesti tuottavuuteen.
– Väestöryhmien väliset terveyserot kasvaisivat, kun alkoholin merkitys erojen muodostumisessa on niin keskeinen.
– Ehdotus on ravintoloiden kannalta haitallinen, jos vahvaa olutta saisi kaupasta ravintoloiden ulkopuolelta. Kuitenkin alkoholin nauttiminen ravintoloissa on valvotumpaa juomista. Työllisyyden kannalta ravintolat ovat paljon isompi asia kuin olutteollisuus.
– Viron tuontiin muutoksella ei olisi juuri vaikutusta, kun sieltä on tuotu hinnan eikä saatavuuden vuoksi. Sitä paitsi Viron päättämät olutveron korotukset tulevat lähivuosina olennaisesti pienentämään hintaeroa. Viron oluen osuus Suomessa juodusta oluesta on muutenkin vain noin 5 %:n luokkaa, kun taas oluen myyntipisteitä Suomessa on tällä hetkellä yli 13.000.
– Kun alkoholiveroa Suomessa laskettiin vuonna 2004 reilusti, alkoholiongelmat kasvoivat suuresti ja veroa on nostettu takaisin. Nyt ehdotetun muutoksen peruuttaminen ongelmien kasvaessa olisi hankalaa.

Huomioita prosessista.
– Lausuntokierroksella 37 lausunnonantajaa vastusti tätä tärkeintä kohtaa, kun taas vain 11 kannatti. Mikä on lausuntokierroksen merkitys, jos sanotaan, että asia on kauan sitten jo päätetty?
– Hallituspuolueiden päätös asiasta tehtiin melkein vuosi sitten, kun tilanne on olennaisesti muuttunut esim. Viron veropäätöksen vuoksi.

Lopuksi
– Halutaanko tehdä tietoinen päätös alkoholin kulutuksen ja erilaisten haittojen lisäyksestä?
– Kasvavat ongelmat söisivät paljon toivottuja sote-säästöjä, poliisin resursseja ja suomalaisen työn tuottavuutta – puhumattakaan ongelmista perheissä ja lapsille.
– Koska eduskunta on viimeksi hyväksynyt lain, jonka perusteluissa on sanottu, että lain hyväksyminen aiheuttaisi maassa 150 lisäkuolemaa vuodessa?

Sote-järjestämislakiehdotus: Maakunnallinen integroitu järjestelmä erinomainen pohja. Käytännön järjestäminen tarkkaan pohdittava tulevan valinnanvapauslain yhteydessä.

Olen seurannut läheisesti sote-uudistuksen vaiheita sen alusta alkaen, jollaiseksi voi lukea ns. Risikon mallin esittämisen vuonna 2009. Sitä ennen oli toki ollut jo muuta, mm. ”kansallinen terveyshanke” vuonna 2003.

Useat seikat ovat puoltaneet järjestelmämme uudistamista. Sitä ennen on kuitenkin todettava, että suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti katsoen edelleen varsin korkeatasoista ja pärjää monilla mittareilla hyvin. Ne mittarit, joilla pärjäämme huonommin, sisältävät mukana myös kuolleisuus- ja sairastavuustekijöitä.

Tässä suhteessa on muistettava, että kannamme edelleen historiallista rasitusta maailman huippuluokkaa olleesta sydän- ja verisuonitautikuolleisuudesta ja miesten tupakkasyöpäkuolleisuudesta. Nämä ovat asioita, jotka ovat onneksi huimasti muuttuneet parempaan suuntaan ja joiden syyt ovat suuresty terveydenhuollon ulkopuolella, erityisesti alkoholissa, tupakassa, ravinnossa.

Uudistuksen tarpeellisuus on näyttäytynyt erityisesti perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon ongelmissa. Vaikeudet päästä lääkäriin ja terveyskeskusjonot ovat puhuttaneet. Tämä taas on johtunut pirstoutuneesta järjestelmästä, joka terveydenhuollossa on johtanut resurssien painopisteen siirtymiseen erikoissairaanhoidon suuntaan ja peruspalvelujen jäämiseen heikommalle osalle. Kuitenkin juuri hyvä perusterveydenhuolto vähentäisi kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta, tukisi parhaiten kansanterveyttä ja on myös sitä, mitä kansalaiset erityisesti painottavat.

Uudistuksen tarpeellisuutta korostaa myös huoli kustannusten kasvusta, mikä johtuu paljolti lääketieteen kasvaneista mahdollisuuksista, kalliimmista hoidoista ja väestön kasvaneista toiveista. Poliittisissa puheissa korostuva väestön vanheneminen toki vaikuttaa, mutta puhuttua vähemmän. Unohdetaan, että vanheneva väestö on myös paljon aiempaa terveempää. Ja ns. huoltosuhde riippuu eläkkeellesiirtymisiästä.

Koko sote-prosessin aikana olen korostanut tarvetta järjestää palvelut riittävän isolla alueella ja integroidusti yhtenäisen hallinnon alla. Tällöin sama hallinto hoitaa ilman väliaitoja sekä peruspalvelut että erikoispalvelut, ja sekä terveys- että sosiaalipalvelut. Tältä pohjalta nyt esitetty järjestämislaki on historiallinen ja erinomainen. Aiempien vuosien ajatukset ja valmistelut erilaisista kuntapohjaisista malleista, ns. isäntäkuntineen, valitettavasti hidastivat paljon uudistuksen toteuttamista. Menetettiin tärkeitä vuosia.

Maakunnat ovat Suomessa luonnolliset alueet vastaamaan integroidusta palvelujärjestelmästä. Toki ne ovat usein liian pieniä vastaamaan joistakin erikoispalveluista. Mutta tätä varten tarvitaan maakuntien yhteistyösopimuksia ja ns. yhteistyöalueita.

Alueiden lukumääräkeskusteluun vaikuttaa se, katsooko asioita erikoissairaanhoidon vai peruspalvelujen näkökulmasta. Jos kaiken perustana pidetään perusterveydenhuoltoa, maakunnat ovat Suomen oloissa ilman muuta luonnollinen alue. Maakuntien merkitys korostuu myös, kun halutaan edistää tautien ehkäisyä ja terveyden edistämistä. Tässä ovat erilaiset maakuntapohjaiset toiminnot yhdessä palvelujärjestelmän kanssa avainasemassa. On myönnettävä, että vuosikymmenien kokemukseni Pohjois-Karjalasta ovat vaikuttaneet näkemyksiini.

Pidän siis ehdotettua sote-uudistuksen järjestämismallia hyvin onnistuneena. Kuten lakiehdotuksen ensimmäisessä pykälässä sanotaan, tavoitteena on varmistaa yhdenvertaiset, kustannusvaikuttavat ja tuottavuudeltaan hyvät palvelut. Juuri integroidulla maakuntamallilla voidaan oikein toteutettuna parhaiten edistää tavoitetta tasa-arvosta palvelujen saannissa.

Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että keskustelussa puhutaan tässä yhteydessä terveyserojen kaventamisesta. Sitä voi paraskin sote saada vain hyvin rajoitetusti. Terveyserot tulevat tutkitusti erityisesti eroista alkoholin, tupakan, ravinnon ja elinolosuhteiden suhteen. Sitä koskevia ratkaisuja tehdään esimerkiksi tulevan alkoholilain yhteydessä.

Tämän sote-lakipaketin merkitystä korostaa, että näin voidaan olennaisesti yksinkertaistaa järjestämisvastuuta, jossa nykyiset yli 300 kuntaa ja lähes 200 järjestäjä-tuottajaa korvataan 18 maakunnalla.

Vaikka siis meidän nykyinen järjestelmämme on kohtalaisen hyvä, muutostarpeet ovat suuret. Ja ennen kaikkea, kun järjestelmää ja väestöä on jo vuosia pidetty epätietoisena uudistuksesta, on nyt kiireellistä päättää uudistuksesta vielä tämän eduskunnan aikana. Tämä järjestämislaki antaa päätökselle hyvän pohjan.

Siihen, miten palvelut maakunnan sisällä järjestetään, niin että uudistuksen hyviin tavoitteisiin integraatiosta, raja-aitojen poistamisesta, kustannusten säästämisestä, järkevästä hallinnosta, hyvästä valinnanvapaudesta ja terveyden edistämisestä päästään, tulee pohdittavaksi myöhemmin ns. valinnanvapauslain mukaan. Se onkin, niin kuin vanha sanonta sanoo, ihan toinen juttu.

Pekka Puska Sote lähetekeskustelussa 7.3.

Kommentteja valtioneuvoston ruokapolitiikkaselonteosta

HYVÄ SELONTEKO MAATALOUDEN JA TUOTANNON NÄKÖKULMASTA, JATKOSSA VAHVISTETTAVA KANSANTERVEYDEN NÄKÖKULMAA

Ruoka on meille kaikille välttämätöntä. Nykyisessä yhteiskunnassa ruokaan liittyy niin tuotannon kuin kuluttajavalintojen suhteen moninaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Valtioneuvoston selonteko käsittelee monipuolisesti ja pätevästi ruuan tuotantoa maataloudessa, ruuan reittejä pellolta pöytään, ruokakulttuuria, ruokaturvaa ja huoltovarmuutta sekä myös elintarvikealan näkymiä mm. EU:n puitteissa.

Useimmille ihmisille ruokavalintoja säätelevät tottumukset, maku ja hinta. Mutta valintojen taustalla on usein myös mm. terveellisyys, ekologisuus, eettisyys, kotimaisuus sekä mainonta ja markkinointi. Kansanterveyden kuvan muutos – elintapasairauksien nousu – ovat nostaneet ruuan terveys- ja hyvinvointivaikutukset yhä enemmän esille ja keskusteluun.

Terveysasioita perustellaan tutkitun tiedon lisäksi valitettavasti usein omilla mielipiteillä tai netistä saaduilla viesteillä ja pseudotiedolla. Asiantuntijat ovat aina korostaneet, että ruokavalinnat ovat jokaisen oma asia, kunkin omista painotuksista ja tilanteesta lähteviä. Mutta siltä osin kuin valintoja perustellaan terveellisyydellä, sen pitäisi pohjata tutkittuun tietoon.

Vaikka ruokavalinnat ovat jokaisen omia, yhteiskunnalla on perustuslaista lähtien velvollisuus edistää kansalaisten terveyttä. Koska ravinto on nykyihmisen terveydelle ehkä tärkein tekijä, yhteiskunnan ruokapolitiikan tulisi myös edistää kansalaisten terveyttä.

Tässä mielessä selonteko on kapea ja heijastaa lähinnä maa- ja metsätalousministeriön toimialaa, mikä kuvastaa hallinnon sektoroitumista. Kansanterveyttä koskeva lyhyt teksti käsittelee voittopuolisesti elintarviketurvallisuutta, joka on maa- ja metsätalousministeriön toimialaa. Sen on toki tärkeä asia, mutta ruuan kansanterveydellinen merkitys on sen koostumuksessa.

Harva suomalainen sairastuu vakavasti elintarviketurvallisuuden puutteiden vuoksi. Samaan aikaan meillä kuolee päivittäin noin 50 ihmistä sydän- ja verisuonitautiin, noin puolella miljoonalla on kakkostypin diabetes ja saman verran on korkeaa verenpainetta. Näissä kaikissa ravinnolla on keskeinen merkitys, mm. veren rasvojen, verenpaineen, veren sokeritasapainon ja ylipainon kautta. Tähän liittyvät valtion ravitsemusneuvottelukunnat suositukset, joiden edistämistä ei selonteossa käsitellä.

Maatalouspuolella korostetaan selonteon tavoin ”pellolta pöytään” (”from farm to fork”) prosessia eli sitä, että ruokaketju pellolta pöytään toimii hyvin, mikä onkin tärkeää. Kansanterveyspuolella muistutetaan kuitenkin ketjuista myös toisin päin: ”from fork to farm” eli sitä, että kansanterveysnäkökohtien pitäisi ohjata maataloutta ja tuotantoa. Elintarviketuotantoa pitäisi pyrkiä ohjaamaan myös ihmisten terveyden ja kestävän kehityksen lähtökohdista.

Haluan lopuksi korostaa, että hyvällä yhteistyöllä on kaikki mahdollisuudet kehittää maataloustuotantoamme ja elintarviketeollisuutta niin, että siinä yhtyvät kotimaisuuden, terveellisyyden, maataloustuotannon, elintarviketeollisuuden, ekologian ja kestävän kehityksen – yhteiskunnan ja kuluttajien edut. Tämä on pitkälti mahdollista, ja siitä meillä on hyviä esimerkkejä. Ehkäpä tulevina vuosina saadaan eri ministeriöiden yhteistyönä seuraava selonteko, joka menee näissä asioissa pidemmälle.

Pekka Puska, Eduskuntakeskustelu 1.3

Malmin lentokenttä säilytettävä

(Kansanedustaja Pekka Puskan puheenvuoro eduskuntakeskustelussa 23.2.)

Aloitteessa on erittäin hyvin perusteltu ne monet vahvat syyt, jotka puoltavat Malmin lentokentän säilyttämistä. Puheenvuoroissa on jo hyvin käsitelty eri syitä Malmin toiminnan jatkamisesta ilmailun kannalta. Malmin kentällä on monipuolisen ja kasvavan ilmailutoiminnan kannalta erittäin tärkeä asema, jota ei voi korvata suurliikenteen Helsinki-Vantaa asemalla.

On myös todettava, että eurooppalainen trendi on kaupunkikenttien vahvistaminen lähi- ja pienliikenteelle. Ajatellaan vain Brommaa Tukholmassa tai City-lentokenttää Lontoossa. Jatkossa Malmi voisi entistä paremmin palvella Helsingin ja koko maan elinkeinoelämän liikennetarpeita.

Mitä taas tulee vaihtoehtoiseen ajateltuun käyttöön, asuntorakentamiseen, – niin on todettu, että Helsingin maapinta-alasta 95 % on rakentamatta, ja jos puistot ja vastaavat alueet otetaan pois, niin 85 % on rakentamatta. Mikä vimma on käydä Helsingin puistoja ja viheralueita tuhoamaan! Käsittääkseni Malmin lentokentän maapohja on myös hyvin vaikeaa asuntorakentamiselle. Ja jos rakennetaan, se tulisi erittäin kalliiksi.

Mutta näiden perusteiden lisäksi haluan korostaa Malmin alueen kulttuuri-, virkistys- ja hyvinvointiarvoja. Kenttäalue on myös kaupunkilaisille tärkeä viheralue. Alueella on monimuotoista ja arvokasta luontoa, kasveja ja lintuja. Luontopolku on suosittu, ja antaa hyvän mahdollisuuden saada kontakti luonnon monimuotoisuuteen. Sillä on virkistyksen lisäksi myös ihan terveydellisiä vaikutuksia, kuten uusimmat allergiatutkimukset osoittavat. Kenttää kiertävä noin 6 kilomerin reitti on suosittu ulkoilun ja terveellisen liikunnan tarpeisiin.

Haluan siis ilmaista tukeni aloitteessa tarkoitettuun Malmin lentokentän säilyttämiseen. Sillä olisi merkitystä ei vain ilmailun, vaan kaupunkilaisten terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Puistoja ja viheralueita ei Helsingissä pitäisi leikata, vaan mieluummin kasvattaa!

Kansanedustaja, professori Pekka Puska kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä

Kansanedustaja, professori Pekka Puska asettuu ehdolle kuntavaaleissa Helsingissä. Puska on toiminut aiemman kansanedustajakautensa jälkeen Maailman Terveysjärjestön johtajistossa Genevessä sekä Helsingissä kansanterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtajana. Puska aloitti helmikuun alussa kansanedustajana Olli Rehnin siirryttyä Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi.

Puska pitää keskeisinä teemoinaan toimivaa sote-uudistusta Helsingin kannalta sekä terveellisen ja turvallisen Helsingin edistämistä, sekä koulutukseen ja tutkimukseen panostamista. – Sote-uudistuksen toteuttaminen etenkin pääkaupunkiseudulla tulee olemaan suuri haaste. Tavoitteena tulee olla sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen vahvistaminen helsinkiläisille, Puska sanoo.

Terveellisen, turvallisen ja viihtyisän Helsingin edistäminen koskee mm. kaupunkisuunnittelua, liikennettä, puistoja ja koululaitosta. – Puistot ja viheralueet ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Keskuspuiston kaventaminen on järjetöntä! Tulen vastustamaan sitä kaikin keinoin, Puska toteaa.

Puska kannattaa Keskustan eduskuntaryhmän kanssa Malmin lentokentän säilyttämistä, ei vain ilmailun tarpeisiin vaan myös alueen virkistysmerkitys huomioon ottaen.

Lisätietoja
Pekka Puska, puhelin 045-176 8336, sähköposti pekka.puska(at)eduskunta.fi
Ville-Veikko Rantamaula, Keskustan Helsingin piirin puheenjohtaja, puhelin 040-832 6682

Terveyden edistäminen 100-vuotiaassa Suomessa

”Kansanterveyden ensimmäinen vallankumous” oli kulkutautien voittaminen, joka tapahtui Suomessa ennen sotia lapsi- ja äitiyskuolleisuuden, tuberkuloosin ym. torjunnan muodossa sellaisten pioneerien kuin Arvo Ylppö, Severi Savonen ym. johdolla. ”Kansanterveyden toinen vallankumous” on, kun sotien jälkeen valtaongelmaksi nousseet eräättä tarttumattomat taudit, ja varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, on saatu kuriin, missä työssä Pohjois-Karjala projekti oli 19070-luvulta alkaen lipunkantaja. Tänä päivänä nämä taudit ovat siirtyneet yhä vanhempiin ikäryhmiin, ja 2000-luvulla yhä tärkeämpi kysymys on terve ikääntyminen.

Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on itsenäisyyden aikana kasvanut huimasti. Ennen sotia se johtui pääasiassa lapsikuolleisuuden vähenemisestä. Sotien jälkeen ja Pohjois-Karjala projektin aikana eliniän piteneminen johtui varsinkin työikäisten sydänkuolemien suuresta vähenemisestä. Tällä vuosituhannella eliniän pitenemiseen vaikuttaa yhä enemmän kuolleisuuden väheneminen yhä vanhemmissa ikäryhmissä.

Kansanterveyden kuvan muutosten myötä työn painopisteet ovat muuttuneet. Kulkutautien sijaan kansanterveyttä säätelevät olennaisesti tarttumattomat elintapasairaudet. Vakavien tautien rinnalla painotetaan yhä enemmän terveyden edistämistä ja hyvinvoinnin lisäämistä. Fyysisten sairauksien ohella korostetaan mielenterveyttä ja sen edistämistä. Ravintoasioissa on siirrytty puutostaudeista terveellisen ja painonhallintaa tukevan ruokavalion edistämiseen.

Kansantautien taustalla olevat elintavat ovat keskeisessä asemassa sekä ennenaikaisten kuolemien ja sairastavuuden torjunnassa että terveyden, suorituskyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä. Elintapoihin vaikuttamisessa ”terveyskasvatuksen” rinnalla yhä tärkeämpää on terveitä elintapoja tukevan ympäristön edistäminen, missä terveyspolitiikan ja ”terveyttä kaikissa politiikoissa” korostuvat.

Nykyisten elintapasairauksien torjunnan varsinainen alku sijoittui 1970-luvun alkupuolelle, kun erityisesti Pohjois-Karjala projektin puitteissa ruvettiin soveltamaan silloin varsin uutta lääketieteellistä tietoa. Ruvettiin korostamaan ennalta ehkäisyn suurta kansanterveydellistä potentiaalia ja elintapoihin vaikuttamista laajalla yhteisöinterventiolla.

Jokaisella ihmisellä on oma vastuu elintavoistaan. Mutta toisin kuin Pohjois-Karjala projektin alkuaikoina, tänä päivänä ihmisten tieto riskitekijöistä ja kiinnostus terveydestä on aivan toista luokkaa. Sen vuoksi yhä tärkeämmäksi tulee kysymys kansalaisten mahdollisuudesta terveyteen ja tätä tukevasta terveyspolitiikasta. Tätä koskevat toimet eivät ole kansalaisten holhoamista, vaan suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä terveelliseen suuntaan – erityisesti ajatellen lapsia ja nuorisoa.

Vaikka terveydenhuollon vaikutus kansanterveyteen on rajallinen, voi se oikein toteutettuna tukea paljon tautien ehkäisyä ja terveyden edistämistä. Sote-uudistuksen tavoitteena on peruspalvelujen ja terveyden edistämisen vahvistaminen. Oikein toteutettuna tämä voi todella sekä tukea kansanterveyden myönteistä kehitystä että turvata kustannus-tehokkaan terveydenhuollon.

Tämän päivän terveyden edistämisen työssä on kansainvälisyydellä yhä tärkeämpi osuus. Rajat ovat yhä matalammat, elinkeinoelämä on kansainvälistä, kansainväliset sopimukset ovat laajentuneet ym. Kun elintapasairaudet ovat nyt levinneet koko maailman suurimmaksi terveystaakaksi, on suomalaisilla kokemuksilla paljon annettavaa, mutta myös opittavaa. Myös Suomen kansanterveyden kannalta on tärkeää olla mukana kansainvälisillä terveysfoorumeilla.

Terveydenhoitajapäivät 2.2.2017

Kansantautien ehkäisy ja terveyden edistäminen

Itsenäisyytemme aikana on suomalainen kansanterveys suuresti parantunut. Odotettavissa oleva elinikä on sadassa vuodessa kaksinkertaistunut. Kehitys voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen.

Ennen sotia eliniän piteneminen johtui lapsi- ja äitiyskuolleisuuden pienenemisestä sekä kulkutautien menestyksellisestä torjunnasta rokotuksilla ja parantuneella hygienialla.

Sotien jälkeen kansanterveyden valtaongelmiksi nousivat nykyiset krooniset kansantaudit, erityisesti sydän- ja verisuonitaudit sekä syöpäsairaudet. Uudet lääketieteelliset tiedot mahdollistivat ehkäisyn käynnistämisen, missä Pohjois-Karjala projekti oli kansallisena lipunkantajana. Tämän työn seurauksena työikäisten kuolleisuus on huimasti laskenut, ja taas taas lisää elinvuosia.

Tälle vuosituhannelle siirryttäessä eliniän piteneminen on johtunut yhä enemmän kuolleisuuden vähenemisestä yhä vanhemmissa ikäryhmissä. Elämään on tullut taas enemmän vuosia. Samaan aikaan yhä tärkeämmäksi on noussut elämän laatu ja terve ikääntyminen. Tavoitteena on, kuten WHO sanoo ”lisää vuosia elämään ja lisää elämää vuosiin”.

 

Kroonisten kansantautien menestyksellinen torjunta on perustunut vahvaan lääketieteelliseen tietoon useimpien kroonisten kansantautien keskeisistä aiheuttajista eli riskitekijöistä. Toisin kuin kulkutautien kohdalla, joiden syinä olivat bakteerit ja virukset, nykyiset kansantaudit liittyvät läheisesti eräisiin elintapoihin.

Vaikka yksittäisen ihmisen kohdalla on moninaisia taustatekijöitä perinnöllisestä alttiudesta alkaen, aivan keskeisiä ovat niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessa neljä elintapa-asiaa: tupakka, alkoholi, ravinto ja liikunta. Ne vaikuttavat sellaisten vahvojen riskitekijöiden kautta kuten korkea verenpaine, veren korkea kolesterolipitoisuus, korkea veren sokeripitoisuus ja lihavuus.

Kansantautien ehkäisyn perusta on siis pyrkimys terveellisin muutoksiin mainittujen elintapojen suhteen. Tämä muodostaa myös Maailman Terveysjärjestö WHO:n kroonisten tautien ehkäisyohjelman pohjan.

Keskeisimmät suositukset ovat suomalaisille hyvin tutut: tupakka pois, kohtuus alkoholin kanssa, riittävästi liikuntaa sekä ruokavaliossa vähemmän suolaa, tyydyttyneistä kovista rasvoista kasvi- ja kalaöljyihin, vähemmän sokeria sekä runsaasti ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ym.

Kansantautikuolleisuuden suuri pieneneminen on arvioiden mukaan perustunut ennen kaikkea terveellisiin muutoksiin juuri suomalaisten ruokavaliossa ja tupakoinnin huimaan vähenemikseen. Vaikka parantuneella hoidolla on ollut vaikutusta, kroonisten tautien kohdalla hoidossa ollaan aina tekemisissä jo tapahtuneiden muutosten korjaamisen kanssa. Terveillä elintavoilla taas ehkäistään tautien syntyä.

 

Erittäin positiivisesta muutoksesta huolimatta suomalaisten kansanterveys on edelleen kiinni samojen muutosten jatkumisesta.  Monien riskitekijöiden taso väestössä on vielä korkea. Tautien torjunnan ohella on samalla tullut yhä tärkeämmäksi oivallus siitä, että terveet elintavat eivät vain ehkäise tauteja vaan lisäävät terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia.

Jokainen aikuinen on vastuussa omista elintavoistaan. Vanha sanonta on, että ”kukaan ei voi huolehtia sinun terveydestäsi paremmin kuin sinä itse”.  Myönteisen kehityksen tukeminen on kuitenkin myös yhteiskunnan asia.  Niin aikuisten kuin lasten ja nuorten kohdalla elintavat ovat monella tavalla riippuvaisia ympäristömme mahdollisuuksista ja paineista. Yhteiskunnan päätöksillä, kuten esimerkiksi tupakka- ja alkoholipolitiikassa, voidaan tukea ja edistää terveellisiä vaihtoehtoja ja myös suojella lasten ja nuorten terveyttä.

Tautien väheneminen ja koko väestön terveyden paraneminen on, paitsi inhimillisesti tärkeää, myös monella tavalla koko yhteiskunnan etu. Onhan kysymys mm. sote-palvelujen tarpeen vähentämisestä, suomalaisten työ- ja toimintakyvystä ja koko kansakunnan hyvinvoinnista. Presidentti Kekkosen vanhaa sanontaa mukaillen voi vain toivoa, että ”Suomella on edelleen malttia tervehtyä”, mikä vaatii niin ihmisten omia kuin yhteiskunnan toimia.

 

Kirjoitus hs/mediaplanet joulukuu 2016

Hävittääkö sote systemaattisen ehkäisyn ja terveyden edistämisen terveydenhuollossamme?

Sote-uudistuksen taustalla on monenlaisia haasteita ja toiveita. Konkreettiset taustat ovat liittyneet julkisen talouden paineisiin eli saada kustannusvaikuttavampi järjestelmä. Poliittista painetta ovat lisänneet kansalaisten huomattavat ongelmat saada erityisesti julkisia peruspalveluja.

Suunnitellun uudistuksen keskeisenä kirjoitettuna tavoitteena onkin vastata näihin haasteisiin. Usein on mainittu erityisesti pyrkimys siirtää painopistettä perusterveydenhuollon ja ennalta ehkäisevän terveyden edistämisen suuntaan. Alkuperäisenä keskeisenä periaatteena on ollut palvelujen vertikaalinen ja horisontaalinen integrointi. Poliittinen käsittely on tuonut mukanaan useita muitakin tavoitteita, mukaan lukien kytkennän maakuntauudistukseen. Niinpä tätä kirjoitettaessa uudistuksen kohtalo ja muoto ovat vielä auki.

Kysymystä uudistuksen vaikutuksista tautien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen voidaan tarkastella tämänhetkisten suunnitelmien valossa. Voidaan nähdä sekä huolia että optimismia. Huolia aiheuttavat palvelujärjestelmän pirstoutuminen eri palvelun tarjoajien kesken ja valinnanvapauden myötä sekä asetetut kustannussäästötavoitteet. Palvelujärjestelmän pirstoutuminen voi juuri vaikeuttaa koko väestöä kattavan systemaattisen ehkäisevän työn toteuttamista.

Optimisti voi kuitenkin nähdä nykysuunnitelmissa suuria mahdollisuuksia parempaan – useassa suhteessa.

Ensinnäkin, mikäli uudistus todella siirtää terveydenhuoltomme painopistettä perusterveydenhuollon suuntaan ja vahvistaa peruspalveluja, se jo sinällään edesauttaa ehkäisevää työtä. Hyvällä peruspalvelujärjestelmällä lähellä väestöä on mahdollista puuttua yleisten kansantautien riskitekijöihin.

Toiseksi, maakunnista muodostuu kokonaisuus, joka on vastuussa alueensa väestön terveydestä ja joka joutuu suuntaamaan palvelut tarpeen mukaan. Maakunnalla on ”könttäsumma” rahaa, joka kireän talouden aikana pitää käyttää viisaasti. Tällöin on selvää, että tautien ehkäisyn potentiaali palvelutarpeen vähentämisessä tullaan ottamaan huomioon.

Kolmanneksi, maakuntien sote-hallintoon tulee myös keskittymään asiantuntijoita, jotka hankkivat tietoa alueen väestön terveystilanteesta ja -riskeistä. He tulevat, yhteistyössä erityisesti THLn kanssa, koordinoimaan ja edistämään alueella ehkäisevää työtä, jota tehdään niin järjestöissä kuin kunnissa. Näin alueellinen tietotaito ja yhtenäinen ohjaus maakunnan terveysasioissa vahvistuisi.

Neljänneksi, kaavailtu sote-uudistus muuttaa radikaalisti kuntien asemaa. Kunnat eivät enää ole suuria palvelujen tuottajia. ”Peruspalvelulautakunnat” ym. tulevat tarpeettomiksi. Kunnista tulee enemmän asukkaittensa edunvalvoja. Kunnat voivat suunnata aivan uudenlaisen mielenkiinnon, palvelujen sijasta, kunnan terveydellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Kuntalaisten fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö on loppujen lopuksi keskeistä tautien ja ongelmien ehkäisyn kannalta.

Mahdollisuuksia ja syytä optimismiin siis on. Mutta ottaen huomioon viime vuosien kirjavat sote-vaiheet ja julkisen talouden kireyden, arvioinneissa on syytä olla varovainen. On syytä muistaa vanha viisaus, että ”tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa”.

 

Erikoislääkäri 1/2016

Kansanterveys irti TTIP-sopimuksesta

Mikäli EUn ja USAn välinen TTIP-sopimus tulisi nykymuodossaan voimaan, merkitsisi se erittäin vakavaa uhkaa kansanterveyttä koskevalle kansalliselle päätösvallalle ja sitä kautta itse kansanterveydelle. Kansanterveyttä nykyaikana olennaisesti säätelevät suuret kansantaudit liittyvät WHOnkin mukaan hyvin keskeisesti eräisiin elintapariskeihin, erityisesti tupakkaan, ravintoon, alkoholiin ja liikuntaan. Näistä tupakan, alkoholin (olut- ja viinateollisuus) sekä ravinnon (virvoitusjuomajätit) on erittäin suuria kansainvälisiä toimijoita, joiden budjetit ylittävät reippaasti useimpien maiden budjetit.

Tupakka tappaa maailmanlaajuisesti vuosittain noin 6 miljoonaa ihmistä – ja joka toisen tupakkaa tarkoitetulla tavalla käyttävän. Sen vuoksi valtiot ovat säätäneet yhä tiukempaa tupakkalainsäädäntöä, osin WHOn kansainvälisen tupakkakonvention pohjalta. Ylikansallinen tupakkateollisuus (”Big Tobacco”), joka muutenkin eri maissa lobbaa ja myös korruptoi voimakkaasti, on haastanut kymmeniä valtioita oikeuteen – ja viime vuosina juuri sijoittajasuojasopimuksiin vedoten.

Vaikka valtiot ovat yleensä voittaneet oikeudenkäynnit, ovat ne merkinneet varsinkin monille köyhille maille useiden vuosien työtä ja suuria kustannuksia. Teollisuus, joille nämä kustannukset ovat pieniä, käyttääkin jo pelkästään oikeudenkäynnin uhkaa painostuskeinona.

On kestämätöntä, mikäli kansanterveyttä koskevassa päätöksenteossa maiden omaa kansanterveyttä koskevaa päätöksentekoa kavennettaisiin ja avattaisiin sijoittajasuojasopimuksilla mahdollisuuksia kansanterveyttä vaurioittavalle ylikansalliselle suurteollisuudelle mahdollisuudet heikentää kansallista terveyssuojaa.

 

Terveyspalvelujen suhteen investointisuojasopimus ei koske julkisia palveluja. Mutta jos palvelujen tuottajat yhtiöitetään, kuten sote-uudistuksessa on nyt kaavailtu, tulee sijoittajasuojasopimusten uhka myös palvelujärjestelmiin – ja antaa mahdollisuuden kansainvälisille firmoille, joita jo nyt on runsaasti Suomen yksityisillä markkinoilla, vaikuttaa kaventavasti kansalliseen päätösvaltaan koskien kansallisia terveyspoliittisia tavoitteita.

 

Edellä olevista syitä voidaan ilolla lukea yhä lisääntyviä epäileviä viestejä eurooppalaisilta päätöksentekijöiltä koskien TTIP sopimusta. Ja jos sopimusneuvotteluja jatketaan, tulisi Suomen vaatia tiukasti terveysasioiden irrottamista sopimuksesta.

 

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry.

Seminaari ”TTIP, valta ja kansanterveys”

Helsinki 14.9.

Järjestöjen rooli suomalaisten terveyden turvaamisessa yhä tärkeämpi

Suomalaisten kansanterveys on vuosikymmenien kuluessa kehittynyt pääasiassa myönteisesti, vaikka on monia uhkakuvia. Nykyiset suuret kansantautimme ovat erittäin suuressa määrin yhteydessä eräisiin elintapoihin. WHOnkin mukaan avainasemassa ovat ravinto, liikunta, tupakka ja alkoholi. Viime vuosikymmenien myönteinen kehitys erityisesti tupakan ja ravinnon suhteen on tuonut suomalaisille runsaasti terveitä elinvuosia lisää. Yhä kasvava ja yhä terveempi ikäihmisten joukko on kaunista seurausta tämän ikäpolven elintapojen muutoksista.

Elintapoihin vaikuttamisessa jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa, jota on hyvä korostaa. Pohjimmiltaan terveys on myös useimmille ihmisille tärkeä arvo. Mutta kansalaisten elintavat ovat erittäin suuressa määrin riippuvaisia ympäristön olosuhteista, mahdollisuuksista ja paineista. Terveyspolitiikan tehtävänä on edistää terveen elämän mahdollisuuksia. Tätä koskevat toimet ja säädökset eivät ole kansalaisten holhoamista, vaan suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä siihen suuntaan, että terveelliset vaihtoehdot ovat niin lapsille kuin sitä haluaville aikuisille yhä helpompia toteuttaa.

Nykyisen hallituksen tavoitteena on erilaisten säädösten karsiminen. Se onkin monen turhalta tuntuvan säädöksen kohdalla hyvä. Mutta tässä säädösten purkamisessa ei tule heikentää kansalaisten terveyttä suojelevia ja edistäviä säädöksiä, vaikka epäterveitä tuotteita kauppaava teollisuus tällaista usein toivookin. Paine tähän suuntaan on viime aikoina kasvanut, esim alkoholi- tai sokeriteollisuuden lobbauksen perusteella. On kuitenkin tärkeää, että raha ei jyrää ihmisten terveyttä.

Kansalaisten terveyden edistämisessä järjestöillä on hyvin tärkeä tehtävä. Ne antavat opastusta ja vertaistukea erilaisille ongelmaryhmille ja täten täydentävät terveyden- ja sosiaalihuollon julkisia palveluja. Mutta järjestöillä on myös tärkeä tehtävänsä julkisten päätösten ja elinkeinoelämän toiminnan ”vahtikoirina”. Kansanterveyttä ei niinkään tehdä julkisessa palvelujärjestelmässä, vaan suomalaisessa yhteiskunnassa sen erilaisissa päätöksissä – niin valtion ja kuntien kuin yksityisen elinkeinoelämän. Kun kaupallisuuden merkitys kansanterveyden suhteen entisestään lisääntyy, korostuu myös järjestöjen vahtikoirarooli – ja vuorovaikutus niin poliittisten päätöksentekijöiden kuin elinkeinoelämän kanssa. Mitä elinkeinoelämään tulee, niin on muistettava, että sillä on myös runsaasti positiivisia mahdollisuuksia tukea terveellisiä vaihtoehtoja, mitä on nähty mm. suomalaisen elintarviketeollisuuden kohdalla.

Vaikka terveydenhuollon vaikutus kansanterveyteen on rajallinen, voi se oikein toteutettuna tukea tautien ehkäisyä ja terveyden edistämistä. Sen vuoksi käynnissä olevan sote-uudistuksen eräänä ilmaistuna tavoitteena, josta toivottavasti myös käytännössä pidetään kiinni, on peruspalveluja ja terveyden edistämisen vahvistaminen. Tämä on tärkeää niin kansanterveyden kannalta, kuin kustannustehokkaan terveydenhuollon toteuttamisessa.

Sote-uudistuksen yhteydessä on erityisen tärkeää huomioida järjestöjen tarjoamat mahdollisuudet. Kun julkinen palvelujärjestelmä on taloudellisesti ahtaalla, ja sen mahdollisuudet ovat rajalliset, on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti järjestöjen tarjoamat mahdollisuudet. Tämä koskee sekä julkisten palvelujen täydentämistä että laaja-alaista paikallista terveyden edistämisen työtä.

 

Lounatuulet Yhteisötalo ry:n avajaiset, Turku 13.9.2016

Tupakkateollisuudelle tyrmäys Englannin oikeudessa

Englannin parlamentti hyväksyi aiemmin lain, jonka mukaan 20.5.2016 jälkeen valmistettujen tupakkapakkausten tulee olla ”tuotemerkittömiä” (”plain packaging”). Se tarkoittaa sitä, että laajojen kuvallisten varoitusten lisäksi tupakka-askeissa ei saa enää olla mitään tupakkateollisuuden omia merkintöjä tai logoja, vain yhtenäisillä kirjaimilla oleva savukemerkin nimi.

Suuret tupakkafirmat, etunenässä British American Tobacco (BAT) ja Philips Morris haastoivat asian oikeuteen vaatien lain kumoamista. Firmat vetosivat mm. tuotemerkkilainsäädäntöön, EU-lainsäädäntöön ja erilaisiin perusoikeuksia koskeviin säädöksiin. Toukokuun 19. päivänä Englannin korkea oikeus (High Court) antoi päätöksen, joka hylkäsi tupakkateollisuuden kaikki vaatimukset. Oikeus totesi, että uusi laki on kaikin puolin perusteltu ja pätevä, eikä ole mitään syytä estää lain voimaan tuloa 20.5.2016.

Oikeus viittasi päätöksessään tupakan tuottamiin tavattomiin vaurioihin sekä valtavaan tutkimusnäyttöön näistä haitoista sekä tupakoinnin vähentämisen keinoista. Oikeus viittasi hyvin paljon Maailman Terveysjärjestön (WHO) Tupakoinnin Torjunnan Puitesopimukseen (FCTC), jonka 180 maan parlamentit ovat ratifioineet ja joka sisältää joukon artikloita tutkimusnäyttöön perustuvista toimista tupakoinnin vähentämiseksi. Oikeus viittasi myös EU:n uuteen tupakkadirektiiviin ja siihen, että EU-oikeus on hiljattain hylännyt kanteet sitä vastaan.

Englannin oikeuden yli 380 sivua käsittävä päätös on varsiin suoraa tekstiä. Se sisältää varsin murskaavaa kieltä tupakkateollisuuden esittämästä ”tutkimusnäytöstä” ja ”asiantuntijoista”. Oikeus totesi, että yleensä tupakkateollisuuden esittämät julkaisut eivät ole läpikäyneet tavallista tutkimusmaailman vertaisarviointia. Eräässä kohdassa oikeus totesi myös, että eräs asiantuntija oli nobelisti, ei hänellä vaikuttanut olevan omaa tutkimusta tai erityistä asiantuntemusta puheena olevasta asiasta.

Oikeus toteaa yhteenvedossaan mm, että ”asian ydin on, onko valtiolla oikeus estää tupakkateollisuutta jatkamasta voittojen keräämistä käyttäen tuotemerkkiään ja muita oikeuksia WHO:n sanoman epidemianlaajuisen terveyskriisin jatkamiseksi, mikä merkitsee suunnattomia seurauksia ja hoidon kustannuksia julkiselle taloudelle”!

Kun WHO:n tupakkakonventio (FCTC) on nyt ollut voimassa reilut kymmenen vuotta ja maa toisensa jälkeen on sen perusteella säätänyt yhä tiukempaa tupakkalainsäädäntöä, kansainvälinen tupakkateollisuus on reagoinut tähän erityisesti kolmella tavalla:

  1. Käyttänyt apuna ”kolmansia tahoja” (hotelli- ja ravintolaelinkeinoa, viihde-elinkeinoa, tupakanviljelijöiden järjestöjä ym).
  2. Kehittänyt ja pyrkinyt markkinoimaan ”vähemmän haitallisia tuotteita” (aiemmin kevytsavukkeita, nykyään nuuskaa, sähkötupakkaa ym)
  3. Haastanut maita oikeuteen uusista tupakkalaeista.

Viimeksi mainittu toiminta on aiheuttanut huomattavia rasitteita varsinkin kehitysmaiden hallituksille, joiden resurssit laajojen oikeudenkäyntien suhteen ovat vähäiset. On kuitenkin tärkeä huomata, että lähes poikkeuksetta hallitukset ovat voittaneet ja lait on todettu päteviksi. Ja lähes poikkeuksetta oikeudet eri maissa ovat päätöksissään viitanneet WHO:n tupakkakonventioon todeten, että sen ratifiointi antaa hallituksille oikeudellisen perustan tällaiseen tupakkalainsäädäntöön.

Hollannin uudet ravintosuositukset

Viime aikoina on tullut useita kansallisia ravintosuosituksia. Olen aiemmin kirjoittanut tällä palstalla USA:n ja Saksan suosituksista. Aivan hiljattain julkaistiin Hollannin suositukset. Näitä suosituksia katsoessa huomaa, että toisin kuin lehdissä julkaistavien yksittäisten tutkimusten uutiset helposti antavat luulla, erot näiden suositusten välillä – mukaan lukien pohjoismaiden ja Suomen suositukset – ovat hyvin vähäisiä. Se onkin ymmärrettävää, koska ne pohjautuvat koko olemassa olevan tutkimuskokonaisuuden systemaattiseen läpikäyntiin ja sen perusteella vedettyihin johtopäätöksiin.

Hollannin uusissa suosituksissa on olennaista, että ne koskevat ruokia (”food-based guidelines”). Seuraavassa on eräitä keskeisiä Hollannin asiantuntijaryhmän johtopäätöksiä ja suosituksia.

  • Vihannekset ja hedelmät: On vakuuttava näyttö niiden syömisen sydän- ja verisuonitautiriskiä alentavasta vaikutuksesta. Suositus: Syö ainakin 200 g vihanneksia ja 200 g hedelmiä (+marjoja) päivässä.
  • Liha: Lihan käyttö on uskottavasti yhteydessä aivohalvauksen, diabeteksen ja eräiden syöpien riskin kanssa. Suositus: Rajoita punaisen lihan, ja erityisesti prosessoidun lihan syöntiä.
  • Palkokasvit ja pähkinät: Erityisesti pähkinät alentavat vakuuttavasti sydäntautiriskiä. Suositus: Syö 15 g suolaamattomia pähkinöitä päivässä ja palkokasveja viikoittain.
  • Hiilihydraattituotteet: Täysjyväviljatuotteet alentavat vakuuttavasti sydäntauti- ja aivohalvausriskiä. Suositus: Syö ainakin 90 g tummaa leipää, täysjyväleipää tai muita täysjyvätuotteita päivittäin.
  • Rasvat ja öljyt: Tyydyttymättömät rasvat, kuten pehmeät margariinit tai kasviöljyt, laskevat vakuuttavasti sydäntautiriskiä verrattuna tyydyttyneisiin rasvoihin, kuten voihin tai kovaan margariiniin. Suositus: Vaihda voi, kovat margariinit ja vastaavat paistinrasvat pehmeisiin margariineihin, juokseviin paistinrasvoihin ja kasviöljyyn
  • Kala: Kalan syöminen pienentää vakuuttavasti sydänkuoleman riskiä. Suositus: Syö annos kalaa, mieluiten rasvaisia kaloja, viikoittain.
  • Tee ja kahvi: Teen juonti laskee vakuuttavasti aivohalvausriskiä ja suodattamattoman kahvin juonti nostaa veren LDL-kolesterolia. Suositus: Juo teetä kolme kuppia päivässä ja korvaa suodattamaton kahvi suodatetulla kahvilla.
  • Sokeripitoiset juomat: Juomat, joissa on lisättyä sokeria, lisäävät vakuuttavasti diabeteksen riskiä. Suositus: Minimoi sokeripitoisten juomien käyttöä.
  • Suola: Suolan vähentäminen laskee verenpainetta. Suositus: Rajoita suolan saanti 6 grammaan päivässä (Huom. WHO:n ja Suomen suositus 5 g).

Siis ei paljon uutta auringon alla. Tärkeää on siis huomata julkiseen keskusteluun viitaten, kuinka vakaalla pohjalla asiantuntijasuositukset eri maissa niiden oman itsenäisen tutkimuskokonaisuuden läpikäynnin jälkeen ovat.

Havaintoja korean tupakkapolitiikasta

Olin Soulissa, Etelä Koreassa, 28-31.3. WHOn tupakkakonvention (FCTC) arviointihankkeen merkeissä yhdessä työryhmäni varapuheenjohtaja prof. Mike Daubin (Australia) ja sihteeristön edustaja Trinette Leen kanssa. Neljän päivän ajan haastattelimme hyvin moni tupakkapolitiikan kanssa toimivien tahojen edustajia. Vaikka varsinainen tehtävämme oli arvioida FCTCn vaikutuksia, saimme luonnollisesti varsin hyvän kuvan Korean tupakkapolitiikasta. Seuraavassa esitän vapaamuotoisia kommentteja asiasta. Viittaan tupakkapolitiikan eri osien suhteen FCTCn asianomaisiin artikloihin.

Yleistä taustaa

Perinteisesti miesten tupakointi Koreassa on ollut hyvin yleistä. Koreassahan on yleinen asevelvollisuus, ja ihan viime vuosiin asti armeijassa on saatu ostaa halpoja verovapaita savukkeita. Viimeisten tietojen mukaan miehistä tupakoi noin 43 % ja naisista noin 7 %. Miesten tupakointiluvut ovat siis OECD maiden korkeimpia. On epäselvää, ovatko naisten tupakointuvut edellen nousussa.

Viime vuosiin asti ja edelleen tupakka-asiat ovat myös vahvasti taloudellisia kysymyksiä. Koreassa oli valtion tupakkafirma, joka on kutenkin nyt yksityistetty. Markkinoilla olevat firmat suuruusjärjestyksessä ovat Korean tupakkafirma (KTG), FMI, BAT ja JTI. Erikoisuutena on, että tupakka-asioita säätelee kaksi lakia: Health Promotion Act (joka on terveysministeriön laki) ja Tobacco Business Act (joka on valtionvarainministeriön laki). Jälkimmäisen lain tarkoituksena on (1. pykälä) ” to ensure the sound development of the tobacco industry”! Huolimatta FCTCn artiklasta 5.3. tupakkateollisuudella on edelleen huomattavasti vaikutusta, erityisesti eräiden kansanedustajien ja valtionvarainministeriön kautta.

Korea ratifioi FCTCn v 2005, mutta vasta kun maa järjesti FCTCn yleislokouksen (COP5) vuonna 2012 konvention velvollisuudet tulivat laajemmin tietoisuuteen ja tupakkalainsäädäntö sai vauhtia.

Korean laissa (Health Promotion Act) on Suomeen verrattuna se erinomainen ja selkeä pykälä, että laki koskee suoraan kaikkia tupakkatuotteita ja tupakkatuotteiksi listataan:

  • savukkeet
  • sähkösavukkeet
  • piipputupakka
  • sikarit
  • irtotupakka
  • purutupakka
  • inhaloitava tupakka
  • vesipiipputupakka
  • nuuska
  • Yksityiskohtaista

Art. 5.: Viime vuosina tupakkapolitiikka on vahvistunut. Ministeriön alaisena on Health Promotion Foundation, jossa on noin 40 työntekijän National Tobacco Control Center. Tupakkaveron tuotosta on varsin hyvät määrärahat tupakkapolitiikan toteuttamiselle. FCTC on antanut terveysministeriölle selkärankaa sektoreiden väliselle yhteistyöllä. Artikkelin 5.3. perusteella tupakkateollisuuden suoraa vaikutusvaltaa on olennaisesti eliminoitu, mutta se toimii epäsuorasti edelleen voimakkaasti.

Art. 6 (Vero ja hinta): Tupakan hintaa nostettiin v. 2004 ja uudestaan v. 2015 aika paljon, mutta hinta ei kansainvälisessä vertailussa vieläkään ole kovin korkea. Tupakan vero koostuu kuudesta osasta, josta osa menee tupakoinnin torjunnan hankkeisiin. Osa verosta menee suoraan paikallishallinnolle.

Art. 8. (Savuttomat tilat): Lain perusteella varsin suuri osa julkisista sisätiloista on savuttomia. Tämä koskee myös kaikkia ravintoloita. Vaikka monet suuret työpaikat ovat savuttomia, työpaikkatupakointi ei ole vielä lain piirissä. Tupakointirajoitukset toteutuvat sinänsä varsin hyvin.

Art. 9 (Tupakan koostumus): Tässä suhteessa ei ole varsinaista säätelyä, mutta ollaan kiinnosuneita lisäaineiden/makuaineiden rajoituksista ja kielloista.

Art. 11 (Pakkaukset): Vierailumme sattui vaiheeseen, jossa v 2015 lain mukaiset kuvallisten varoitusten suunnitelmat julkistettiin. Asiaan liittyi suuri julkinen mielenkiinto ja myös tupakkateollisuuden vastustus. Teollisuuden painostuksesta lakiin oli tullut maininta, että kuvalliset varoitukset eivät saa olle ”exessively repulsive”. Puolustaakseen linjaansa terveysministeriö järjesti meille lehdistötilaisuuden, jossa oli huomattavan suuri määrä tiedotusvälineitä. Itse varoituskuvat julkistettiin seuraavana päivänä. Lain mukaan kuvat (noin 5-10) ovat 30 % pakkauksen molemmin puolin ja lisäksi 20 % varoitustekstiä eli yhteensä 50 %. Kuvalliset varoitukset astuvat voimaan joulukuussa.

Art. 12 (Kampanjat ja koulutus): Huomattavan tupakkaveromäärärahan puitteissa ministeriön tupakkakeskus pystyy tuottamaan varsin paljon kampanjoita.

Art. 13. (Mainonta ym.): Tupakan mainonta TVssä ja radiossa on kielletty. Muu mainonta on voimakkaasti rajoitettu, mutta aika monimutkaisin säädöksin (tupakkateollisuus torjunut totaalikiellon)

Ar. 14 (Vieroitus): Tupakkaveron varoin maassa on laaja julkinen tupakastavieroitustoiminta, joka lienee kattavin maailmassa. Siihen kuuluu Quitline, paikalliset vieroituskeskukset sekä intensiivisemmät vieroitusohjelmat (viiden vuorokauden laitosvieroitus). Hoito kattaa kuusi kuukautta ja muutaman viikon ilmaisen nikotiinikorvaushoidon. Muut vieroituslääkkeet ovat reseptillä.

Art. 15 (Salakuljetus): Sanottiin, että salakuljetus on varsin pieni ongelma. FCTCn protokollan ratifiointia valmistellaan.

Art. 16 (Myynti alaikäisille): Lain mukaan alle 19 vuotiaille ei saa myydä tupakkaa. Sanottiin, että valvonta toimii kohtuullisen hyvin.

Art. 17 (Tupakanviljelyn vaihoehdot): Maassa on noin 5000 tupakanviljelytilaa. Ne ovat sopimussuhteessa Korean tupakkafirman kanssa. Mitään suunnitelmia korvaavan viljelyn suhteen ei ole. Päinvastoin, valtionvarainministeriö tukee eri tavoin tupakanviljelyä. Tupakanviljelyn kansantaloudellinen merkitys on pieni, mutta viljelyalueiden kansanedustajat ovat usein tupakkapolitiikan vastustajia.

Art. 19 (Vastuut/liability). Huhtikuussa 201 Korean kansallinen sairausvakuutus nosti kanteen kolmea tupakkafirmaa (KTG, PMI, BAT) vastaan vaatien noin 40 milj euron korvausta noin 3800 keuhkosyöpäpotilaan hoidon (sairausvakuutus)kustannuksista. Kanteen perusteena on toimitettu yksiyiskohtaiset tiedot jokaisen potilaan tapauksesta. Kanne on vasta alioikeudessa. Firman juristit olivat asiasta varsin innostuneita. He sanoivat käyvänsä kaikki asteet läpi (yli 10 vuotta?). Vaikka jutut hävittäisiin, he pitävät merkityksellisenä asian julkista esille nostamista.

Art. 20 (Seuranta, tutkimus): Tupakoinnin (ja muiden riskitekijöiden) seuranta on Koreassa vahvemmalla pohjalla kuin kenties missään muussa maassa. Korean CDC vastaa siitä. NHANES tyyppinen survey noin 10.000 hengen otokselle tehdään vuosittain! Lisäksi on muita seurantoja, erityisesti nuorten kohdalla. Koreassa on myös paljon hyvää akateemista tupakkatutkimusta. Tupakkaveron määrärahat antavat toimnnalle pohjan.

Art. 21, 22 (Raportointi, kv. yhteistyö): Korea on hoitanut huolella FCTCn edellyttämän raportoinnin joka toinen vuosi. Kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Huippuna oli COP5n järjestäminen Soulissa v 2012 sekä FCTCn 10-vuotisjuhlan järjestäminen v. 2015.

Alkoholin mittavat kansanterveydelliset haitat oikeuttavat ja velvoittavat yhteiskuntaa tehokkaaseen ja asiantuntijatietoon pohjautuvaan politiikkaan

Alkoholin kansanterveydelliset haitat globaalisti, Euroopassa ja Suomessa ovat mittavat. Sen vuoksi kaikilla tasoilla on tavoitteita ja ohjelmia alkoholinkulutuksen vähentämiseksi. Alkoholin haitat eivät rajoitu vain kansanterveyteen (kuolleisuus, sairastavuus), vaan suureen sote- ja järjestyspalvelujen tarpeeseen, väkivaltaan sekä mittaviin kustannuksiin niin julkiselle sektorille kuin koko yhteiskunnalle (työurien pituus ym.). Alkoholiongelmien vähentämisessä haasteet kohdistuvat sekä kansalaisiin että poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimustietoon pohjautuvalla alkoholipolitiikalla voidaan vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja. Runsaan kokonaiskulutuksen vähentäminen on olennaisin keino ihmisten alkoholisoitumisen vähentämisessä. Jo alkoholisoituneiden asia on lähinnä sote-puolen hoitotoimenpiteiden haaste. Kieltolakia ei tarvita, mutta alkoholijuomien tarjonnan määrä ja hinta vaikuttavat olennaisesti ihmisten kulutukseen. Nykytilanteessa olut ja viini ovat avainasemassa.

Alkoholikulttuuri ja asenteet eivät muutu puhumalla vaan konkreettisilla toimilla, kuten tupakkapolitiikka on opettanut. Turhaa säätelyä on hyvä purkaa, mutta se ei saa lisätä kokonaiskulutusta ja kansallisia haittoja. Kaikissa yhteiskunnissa tarvitaan säätelyä ihmisten, ja varsinkin heikompiosaisten suojelemiseksi sekä väestön terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Alkoholi erityisenä tuotteena on ennen kaikkea terveys- ja turvallisuusasia, ei elinkeinoelämän talous- ja työllisyysasia. Alkoholin saatavuuden olennainen lisääminen, kuten viinien ja väkevän oluen saatavuus kaupoissa, kasvattaa ilman muuta alkoholin kokonaiskulutusta, sitä kautta erilaisia haittoja sekä sosiaali-, terveys- ja järjestysalan rasitteita.

 

THLn alkoholipolitiikkaseminaari 2.3.2016

Miksi ei syödä terveellisesti?

Keskustelu ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä käy vilkkaana. Se on siinä mielessä hyvä, että ravinto kokonaisuudessaan on epäilemättä eniten ihmisten terveyteen nykyään vaikuttava tekijä. Mutta tilanne on myös ongelmallinen, kun ravinnossa on monia osatekijöitä, ja syöminen ei ole pelkästään terveysasia. Se on kulttuuria, tottumuksia, taloutta, kaupallisuutta, maataloutta, ekologiaa ym.

Tämän vuoksi ravintoasioiden ympärillä on kovin vilkkaita mielipiteitä, joissa eri näkökannat, uskomukset ja tieto sekoittuvat, mikä osaltaan vähentää muutoksia terveelliseen suuntaan. Ihmiset valitsevat ruokansa eri syistä, mutta epäterveellisiä valintoja ei pitäisi perustella väärillä terveystiedoilla – ei myöskään millään yksittäisellä tutkimuksella eikä pelkästään omalla kokemuksella.

Oman kokemuksen suhteen usein kysytään, eivätkö asiantuntijat anna sille painoa. Toki antavat. Mutta samalla on muistettava, että vakavien tautien kuten sydän- ja verisuonitautien, syövän tai diabeteksen kehittymistä ei itse tunne, vaikka ruokavalio tuntuisi miellyttävältä. Paras tutkittu tieto on asiantuntijayhteenvedoissa.

Suositukset vahvalla pohjalla

Usein sanotaan, että ravitsemussuosituksissa olisi ristiriitaa ja että ne muuttuvat alati. Näin ei suinkaan ole. Keskeiset suositukset ovat pysyneet hämmästyttävän samanlaisina, minkä useat viimeaikaiset systemaattiset katsaukset vahvistavat: mm. Pohjoismaissa, Saksassa ja USA:ssa.

USA:ssa julkistettiin mittavan tutkimusyhteenvedon perusteella aivan äskettäin uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Keskeisiä suosituksia olivat:

  • rajoittaa kaloreita sokerista ja tyydyttyneestä rasvasta
  • vähentää suolaa
  • suosia erilaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä
  • suosia täysjyväviljatuotteita, vähärasvaisia maitotuotteita, monipuolisesti kalaa, siipikarjaa, vähärasvaista lihaa, pähkinöitä ja palkokasveja.

 

Siis tuttua asiaa. Myös määrälliset suositukset ovat samat kuin meillä: Tyydyttynyttä rasvaa ja lisättyä sokeria vähemmän kuin 10 % energiasta ja suolaa alle noin 5 grammaa. Uutta painotusta on korostaa ruuan kokonaisuutta ja terveellisiä valintoja läpi elinkaaren.

Miten edistää terveellistä syömistä?

Meillä ja useissa länsimaissa on edetty suositusten suuntaan ja saatu paljon aikaan. Kuitenkin edelleen ollaan kaukana suosituksista ja suurta kansanterveydellistä parannusta voitaisiin vielä saada aikaan. Usein kysytään, mikä estää. Miten terveellisen ruokavalion noudattamista voitaisiin helpotta ja poistaa esteitä? Taustana on havainto, että pelkkä ravintovalistus ei yksin auta. Avainkysymys on elintarvikkeiden koostumukseen vaikuttaminen niin, että huomio ei ole pelkästään yksilön usein hankalissakin valinnoissa.

Kiinnostava ajankohtainen tilanne on Englannissa, jossa pääministeri Cameron on ilmoittanut julkistavansa kevään kuluessa suunnitelmansa englantilaisten, ja erityisesti lasten, ruokavalion parantamisesta. Yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta Englannin kansanterveysviranomainen ja useat muut tahot ovat esittäneet seuraavantapaisia asioita toimenpideohjelmaan:

  • Vähennetään seuraavan viiden vuoden aikana ruokien ja juomien sokeria 50 % ja tyydyttynyttä rasvaa 20 %,
  • lopetetaan epäterveellisten ruokien mainonta,
  • julkisille ruokahankinnoille velvollisuus noudattaa ohjeita,
  • elintarvikepakkauksiin pakolliset värikoodit suola-, sokeri-, rasva- ja kaloripitoisuuden mukaan.

 

Tällainen suunnitelma on radikaali, mutta olisi varmaan vaikuttava. Lähikuukaudet näyttävät, miten pääministeri aikoo lopulta suunnitelmansa muotoilla ja toteuttaa. Päätöstä kannattaa seurata myös Suomessa ajatellen terveellisen ravinnon edistämistä ja kansanterveyden parantamista.

”Make the healthy choice the easy one”

Lähtökohtana kansanravitsemuksen kehittämisessä on, että ihmiset haluavat periaatteessa syödä terveellisesti. Mutta tämän pitäisi olla riittävän helppoa ja maukasta. Maku on kuitenkin pitkälti tottumuskysymys, kuten kehitys suolan suhteen osoittaa. Suomalaisten suolan saanti on merkittävästi vähentynyt alentaen verenpainetasoamme. Kehitys on tapahtunut pääsääntöisesti ilman ihmisten omia valintoja, kun elintarvikkeiden suolapitoisuutta on asteittain vähennetty.

Samaa linjaa tulisi edelleen jatkaa niin suolan, rasvan laadun kuin sokerin suhteen. Tämä voi tapahtua teollisuuden omilla toimilla – tai paineen kasvaessa julkisella säätelyllä, kuten mm. Englannissa suunnitellaan. Toisin kuin tupakka-asiassa, jossa tiukalla säätelyllä on saatu valtava muutos, ravinnon suhteen on mahdollista edetä positiivisella tavalla: Yhdistää terveyden, maun ja elinkeinoelämän vaatimukset, jos on riittävästi tahtoa.

Terveyden edistäjien tavoite on kehittää yhteiskuntaa niin, että terveelliset vaihtoehdot tulisivat ihmisille riittävän helpoiksi. ”Make the healthy choice the easy on” on iskulause. Tämän tulisi olla myös ravitsemuspolitiikan keskeisiä tavoitteita.

Miksi sähkösavukkeita on säädeltävä?

Nikotiinia sisältävien sähkösavukkeiden hankintaa, kokeilua ja käyttöä nuorten keskuudessa ei ole pystytty estämään. Tuotteita kokeilevat myös tupakoimattomat ja toisaalta tuotteet näyttävät vetoavan erityisesti nuoriin, jotka jo käyttävät muita tupakkatuotteita.

Nuorten kiinnostus sähkösavukkeisiin on lisääntynyt selvästi viime vuosina: vain viisi prosenttia 12-18-vuotiaista ei tiedä, mikä sähkösavuke on. Puolet sähkösavukkeita kokeilleista nuorista on käyttänyt niissä nikotiinipitoisia nesteitä. Yleisimmin sähkösavukkeita käyttävät ammattiin opiskelevat pojat, joista seitsemän prosenttia höyryttelee päivittäin, 13 prosenttia satunnaisesti.

Sähkösavukenesteen makuaineet (mm. mansikka, suklaa ja vanilja) ja laitteen ulkonäkö ovat tärkeitä tekijöitä niiden houkuttavuudessa nuorten silmissä.

Sähkösavuke voi vaikeuttaa tupakoinnin lopettamista

Jotkut sähkösavukkeiden käyttäjät kokevat saaneensa niistä apua tupakasta vieroitukseen, mutta väestötasolla niiden tehosta tupakoinnin lopettamisessa ei kuitenkaan ole näyttöä. Päinvastoin: Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan sähkösavukkeet heikentävät käyttäjänsä mahdollisuuksia päästä irti tupakasta. Toisen tutkimuksen mukaan nuoret, jotka kokeilevat sähkösavukkeita, aloittavat muita herkemmin tavallisen tupakan polttamisen.

Nikotiini aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta ja muuttaa pysyvästi aivojen rakenteita ja toimintaa. Jos sähkösavukkeita markkinoidaan tupakoinnin lopettamisen apuvälineinä, nikotiinillisia sähkösavukkeita tulisi säännellä lääkelain alaisuudessa samalla tavoin kuin muitakin nikotiinia sisältäviä lääkkeellisiä valmisteita. Näin niiden markkinointi ja käyttö olisi valvottua.

Verrattuna nikotiinikorvaushoitotuotteisiin, kuten nikotiinipurukumiin tai -laastariin, sähkösavukkeita on tutkittu vielä varsin vähän. Tietoa sähkösavukkeiden käytön väestötason vaikutuksista esimerkiksi keuhkosairauksiin ja sitä myötä kuolleisuuteen saadaan vasta vuosien, jopa vuosikymmenien päästä.

Makuaineiden vaikutuksia hengitettynä ei tiedetä

Sähkösavukenesteissä käytetään höyryn muodostamiseen kemikaaleja, kuten glyserolia tai propyleeniglykolia, jotka on luokiteltu turvalliseksi elintarvike- ja hygieniatuotteissa. Ei kuitenkaan ole olemassa systemaattista, pitkäaikaistutkimuksiin perustuvaa tietoa, miten nämä aineet vaikuttavat höyrystettyinä ja keuhkoihin hengitettyinä. On viitteitä siitä, että sähkösavukkeissa käytettävillä makuaineilla on haitallisia vaikutuksia terveyteen. Myös nikotiinittomien sähkösavukenesteiden höyry sisältää haitallisia aineita, vaikkakin vähäisiä määriä savukkeisiin verrattuna.

Sähkösavuke vs. savuke

Lähes mikä tahansa tuote on savuketta turvaltisempi, sillä savukkeet tappavat useamman kuin joka toisen käyttäjänsä. Sähkösavukkeet ovat laajasti katsottuna eräs tupakoinnin muoto, jota alan teollisuus nyt voimakkaasti ajaa. Sähkösavukkeet ovat kuitenkin sekä monella tavalla haitallisia että omiaan ylläpitämään tupakointimyönteistä yhteiskuntaa.

Englannin terveysvirasto (PHE) julkisti vajaa vuosi sitten raportin, jonka mukaan sähkösavukkeet ovat 95 prosenttia turvallisempia kuin tavalliset savukkeet ja tehokas apu tupakoinnin lopettamisessa. Päätelmä perustuu kuitenkin yhteen ainoaan tutkimukseen, jonka rahoittajana on sähkösavuke- ja tupakkayhtiöitä.

Raportin toteutustavan, sen tekijöiden asiantuntemuksen sekä saadut tulokset ovat kyseenalaistaneet monet arvovaltaiset tahot, kuten lääketieteelliset aikakauslehdet Lancet ja British Medical Journal, Englannin lääkäriliitto, Yhdysvaltain kansanterveyslaitos ja Maailman terveysjärjestö WHO. WHO on myös suosittanut, ettei sähkösavukkeita käytettäisi ennen kuin niiden turvallisuus on todennettu.

 

Lähteet:

Longitudinal study of e-cigarette use and onset of cigarette smoking among high school students in Hawaii. Tobacco Control 25.11.2015

E-cigarettes and smoking cessation in real-world and clinical settings: a systematic review and meta-analysis. The Lancet Respiratory Medicine. 14.1.2016

Nicotine as a Health Risk. Deutsches Krebsforschungszentrum 2.12.2015

UK report claiming e-cigs 95% safer than cigs based on one industry-linked report raises questions PHE’s scientific dredibility. University of California, 16.9.2015 Evidence about electronic cigarettes: a foundation built on rock or sand? The British Medical Journal, 15.9.2015

E-cigarettes: Public Health England’s evidence-based confusion, The Lancet, 29.8.2015

E-cigarette industry funded experts who ruled vaping is safe: Official advice is based on research scientists in the pay of manufacturers. London Daily Mail, 28.8.2015

E-cigarettes: an evidence update A report commissioned by Public Health England. PHE 2015.

Tupakkatuotteiden yhteiskäyttö yläkou(uissa ja toisen asteen oppilaitoksissa 2000 -2015. Tutkimuksesta tiiviisti 2/2016. Terveyden ja hyvinvoinnin taitos, Helsinki. Sähkösavukkeiden terveyteen liittyvät vaikutukset ja teho tupakoinnin lopettamisessa. Tutkimuksesta tiiviisti 19, kesäkuu 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sähkösavuke-sivut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 12 ways to reduce your cancer risk. IARC 2015.

16th World Conference on Tobacco or Health

Tupakka ja sairaudet. Duodecim 2014.

Nuorten terveystapatutkimus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015.

Nuuska ja sähkösavuke -esite. Suomen ASH.

Luonnos: Hallituksen esitys eduskunnalle tupakkalaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö, 11.8.2015