Sote-keskustelu ei lakkaa hämmästyttämästä. Sitä kuvaa myös vanha viisaus, että kun asia venyy, se mutkistuu. Kun on ollut runsaasti aikaa, on sanottu, että isoa uudistusta voi valmistella rauhassa. Ja kun on vähän aikaa, kuten nyt, sanotaan, että isoa uudistusta ei pidä kiireessä päättää!
Keskusteluun sotkeutuu ja sotketaan mitä erilaisimpia intressejä ja mielipiteitä. Ja kun suurelle yleisölle on tullut epäluuloja hanketta kohtaan, niin kaikki kritiikki ruokkii niitä. Enää ei ole kysymys valmistelun puutteista, vaan johtamisen ja päätöksenteon ongelmista, mikä on ollut tälle hallitukselle tyypillistä.
On muistettava, mistä on pohjimmiltaan kysymys: Tavoitteena on uudistaa terveys- ja sosiaalipalvelujen hallinnollinen rakenne, niin että se vastaa nykyajan tarpeita. Eli aina niukoilla julkisilla voimavaroilla saataisiin mahdollisimman paljon terveyttä.
Esitetty noin 19 palvelualueen malli on useimpien asiantuntijoiden vastaus, joka on ollut suunnilleen tässä muodossa pöydällä jo noin kuusi vuotta. Se muodostaa myös johdonmukaisen ja toteuttamiskelpoisen kehitysmallin, kun pohjana ovat pitkälti sairaanhoitopiirit ja ihmisten asioinnin kannalta tutut maakunnat.
Rahoituskeskustelu on outoa, kun ensisijainen tavoite on muodostaa taloudellisesti mahdollisimman edullinen rakenne. Sitä rahoitetaan sitten niillä varoilla, joita kulloinkin on käytettävissä. Kunnat ovat luonnollisesti huolissaan taloudestaan, mutta kuten THL on huomauttanut, keskustelussa sotketaan sote-rahoitukseen valtionosuusuudistus ja valtionosuuksien leikkaus. Periaate on, että alueen kunnat maksavat sote-alueen kustannukset laskukaavalla, jota aina voi kritisoida ja jota voi tarvittaessa muuttaa paljon helpommin kuin hallinnollisia rakenteita.
Voidaan myös kysyä, käytetäänkö perustuslakiargumentteja liian pitkälle poliittisesti. Ymmärrän, että kahden päällekkäisen kuntayhtymän (sote-alue ja tuotantoalue) himmeli olisi ollut aika outo perustuslainkin näkökulmasta. Mutta nyt kun se on poistettu ja palattu yksinkertaisiin kuntayhtymiin, tätä ei pitäisi olla.
En voi olla muistelematta, kuinka muutama vuosi sitten perustuslakivaliokunta otti kannan, että on perustuslain vastaista kieltää tupakointi autossa, jossa on lapsia! Perustuslain pitäisi kai mieluummin edistää lastensuojelua kuin haitata sitä. Ja esimerkiksi Englannin parlamentti on hiljattain säätänyt tällaisen lain.
Monet sanovat sote-asiasta myös, että olennaista ei ole hallinnolliset rakenteet, vaan itse toiminnan järjestely. Näin onkin. Mutta tarkoituksenmukainen hallintorakenne on se perusta, jolta toimintaa ruvetaan kehittämään. Sote-sotkun aikana toiminnan kehittäminen on ollut vähäistä, kun on odotettu päätöstä hallintorakenteista. Ratkaisua tarvitaan kiireellisesti, jotta vihdoin päästään sisällölliseen kehittämiseen.
Mikäli laki siirtyy seuraavalle eduskunta- ja hallituskaudelle, on taas vaara, että asia mutkistuu. Ratkaisun mahdollisesti siirtyessä olisi tärkeä jämäkästi viedä loppuun nyt saavutettu tulos. Mutta parasta olisi, että sote-laki nyt hyväksyttäisiin. Ja uusi hallitus pääsisi heti käsiksi uudistuksen toteuttamiseen, jossa on mittava työ. Laki on vasta alkua prosessille. Suomalaisilla on oikeus odottaa päätöksentekijöiltään parempia terveys- ja sosiaalipalveluja!