Sote-uudistuksen taustalla on monenlaisia haasteita ja toiveita. Konkreettiset taustat ovat liittyneet julkisen talouden paineisiin eli saada kustannusvaikuttavampi järjestelmä. Poliittista painetta ovat lisänneet kansalaisten huomattavat ongelmat saada erityisesti julkisia peruspalveluja.
Suunnitellun uudistuksen keskeisenä kirjoitettuna tavoitteena onkin vastata näihin haasteisiin. Usein on mainittu erityisesti pyrkimys siirtää painopistettä perusterveydenhuollon ja ennalta ehkäisevän terveyden edistämisen suuntaan. Alkuperäisenä keskeisenä periaatteena on ollut palvelujen vertikaalinen ja horisontaalinen integrointi. Poliittinen käsittely on tuonut mukanaan useita muitakin tavoitteita, mukaan lukien kytkennän maakuntauudistukseen. Niinpä tätä kirjoitettaessa uudistuksen kohtalo ja muoto ovat vielä auki.
Kysymystä uudistuksen vaikutuksista tautien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen voidaan tarkastella tämänhetkisten suunnitelmien valossa. Voidaan nähdä sekä huolia että optimismia. Huolia aiheuttavat palvelujärjestelmän pirstoutuminen eri palvelun tarjoajien kesken ja valinnanvapauden myötä sekä asetetut kustannussäästötavoitteet. Palvelujärjestelmän pirstoutuminen voi juuri vaikeuttaa koko väestöä kattavan systemaattisen ehkäisevän työn toteuttamista.
Optimisti voi kuitenkin nähdä nykysuunnitelmissa suuria mahdollisuuksia parempaan – useassa suhteessa.
Ensinnäkin, mikäli uudistus todella siirtää terveydenhuoltomme painopistettä perusterveydenhuollon suuntaan ja vahvistaa peruspalveluja, se jo sinällään edesauttaa ehkäisevää työtä. Hyvällä peruspalvelujärjestelmällä lähellä väestöä on mahdollista puuttua yleisten kansantautien riskitekijöihin.
Toiseksi, maakunnista muodostuu kokonaisuus, joka on vastuussa alueensa väestön terveydestä ja joka joutuu suuntaamaan palvelut tarpeen mukaan. Maakunnalla on ”könttäsumma” rahaa, joka kireän talouden aikana pitää käyttää viisaasti. Tällöin on selvää, että tautien ehkäisyn potentiaali palvelutarpeen vähentämisessä tullaan ottamaan huomioon.
Kolmanneksi, maakuntien sote-hallintoon tulee myös keskittymään asiantuntijoita, jotka hankkivat tietoa alueen väestön terveystilanteesta ja -riskeistä. He tulevat, yhteistyössä erityisesti THLn kanssa, koordinoimaan ja edistämään alueella ehkäisevää työtä, jota tehdään niin järjestöissä kuin kunnissa. Näin alueellinen tietotaito ja yhtenäinen ohjaus maakunnan terveysasioissa vahvistuisi.
Neljänneksi, kaavailtu sote-uudistus muuttaa radikaalisti kuntien asemaa. Kunnat eivät enää ole suuria palvelujen tuottajia. ”Peruspalvelulautakunnat” ym. tulevat tarpeettomiksi. Kunnista tulee enemmän asukkaittensa edunvalvoja. Kunnat voivat suunnata aivan uudenlaisen mielenkiinnon, palvelujen sijasta, kunnan terveydellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Kuntalaisten fyysinen ja sosiaalinen elinympäristö on loppujen lopuksi keskeistä tautien ja ongelmien ehkäisyn kannalta.
Mahdollisuuksia ja syytä optimismiin siis on. Mutta ottaen huomioon viime vuosien kirjavat sote-vaiheet ja julkisen talouden kireyden, arvioinneissa on syytä olla varovainen. On syytä muistaa vanha viisaus, että ”tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa”.
Erikoislääkäri 1/2016
