Saksan asiantuntijajärjestön systemaattiset katsaukset tutkimusnäytöstä rasvan, sokerin ja laihdutuksen suhteen

BERLIININ RAVITSEMUSKONGRESSIN SATOA:

 

Ravintokeskustelu velloo Suomessa vilkkaana, niinkuin kovin monessa muussakin maassa. Mielipiteiden ja kaupallisten viestien ohella vedotaan usein yksittäisiin tutkimuksiin – huonoihin ja hyviin. Kuitenkaan mikään yksittäinen tutkimus ei ratkaise. Paras tieto saadaan, kun asiantuntijaryhmä käy tiukoilla kriteereillä läpi kaikki tutkimukset, jotka täyttävät hyvän tutkimuksen ehdot.

Näin on hiljattain tehnyt Saksan ravitsemusjärjestön asiantuntijaryhmä. Äskeisessä Euroopan ravitsemuskongressissa Berliinissä ryhmän edustajat esittelivät tulokset koskien rasvoja, hiilihydraatteja ja laihdutusta.

Rasvat

Katsauksessa arvioitiin rasvan ja eri rasvatyyppien vaikutusta seuraaviin: lihavuus, sepelvaltimotauti, tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine, aivohalvaus ja syöpä. Rasvan suhteen tarkasteltiin kokonaisrasvaa, tyydyttynyttä rasvaa, tyydyttymättömän rasvan korvaamista monityydyttymättömillä, yksinkertaisesti tyydyttynyt rasva, monityydyttymätön rasva ja ns. trans-rasvat.

Koko tutkimuskokonaisuudesta ainoat selvät yhteydet tulivat seuraavissa: Kokonaisrasvamäärä lisää lihavuuden riskiä, tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömillä vähentää sydäntautiriskiä, n-3 monityydyttymätön rasva vähentää sydäntaudin ja kohonneen verenpaineen riskiä ja trans-rasva lisää sydäntautiriskiä.

Asiantuntijoiden tärkeimmät suositukset olivat:

* kokonaisrasvan vähentäminen painonhallinnan vuoksi,

* tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömillä (pehmeillä) rasvoilla sydäntautiriskin pienentämiseksi,

* pitkäketjuisen n-3 monityydyttymättömän rasvan lisääminen sydäntautiriskin ja kohonneen verenpaineen riskin pienentämiseksi, sekä

* trans-rasvan välttäminen.

Trans-rasvaa käsiteltiin muissakin istunnoissa. Niissä todettiin, että vaikka se on vielä tyydyttynyttä rasvaa haitallisempi, useimmissa maissa sen saanti on varsin vähäistä verrattuna tyydyttyneen rasvan saantiin. Näin ollen tyydyttynyt rasva ja sen korvaaminen monityydyttymättömillä on kasanterveyden kannalta keskeistä.

Hiilihydraatit

Hiilihydraattien suhteen katsauksessa tarkasteltiin erityyppisten hiilihydraattien vaikutusta lihavuuteen, tyyppi 2 diabetekseen, veren totaali-, LDL- ja HDL-kolesteroliin, triglyserideihin, metaboliseen syndroomaan ja sepelvaltimotautiin.

Ainoat selvät yhteydet tulivat lihavuuden osalta siten, että sokeripitoiset virvoitusjuomat lisäävät ja täysjyväviljatuotteet vähentävät lihavuuden riskiä. Veren kolesterolin osalta kuitupitoiset hiilihydraatit laskevat sekä kokonais- että LDL-kolesterolin pitoisuutta. Raffinoidut hiilihydraatit puolestaan nostavat niitä. Sokeripitoiset juomat lisäävät tyyppi 2 diabeteksen riskiä ja mahdollisesti myös metabolisen syndrooman riskiä.

Lopuksi asiantuntijat kysyivät, miksi valtaosa (ainakin 50 %) ruuan energiasta pitäisi tulla hiilihydraateista. He vastasivat, että muuten ei tarpeellisen kuidun määrää saavuteta. He myös korostivat, että hiilihydraattien vähentäminen johtaa eläinkunnan tuotteiden käytön kasvuun, mikä ei ole suotavaa sen paremmin terveydellisistä kuin ekologisista syistä. He myös muistuttivat, että kasvissyöjillä on vähemmän elintapasairauksia ja pidempi elinikä.

Yhteenvetona suosituksista oli, että hiilihydraattien laatu on tärkeämpi kuin niiden määrä. Kaksi tärkeintä terveyssuositusta on vähentää sokeroituja juomia ja lisätä ravintokuidun saantia.

Lihavuus ja laihdutus

Lihavuutta koskeva tutkimusnäyttö on siinä suhteessa yksiselitteinen, että painon pudotus riippuu ravinnon osalta vain ruokavalion energian (kalorien) vähentämisestä. Se voidaan tehdä rasvoja tai hiilihydraatteja tai molempia vähentämällä. Myös alkoholia vähentämällä voidaan vähentää energian saantia. Liikunnan lisäämisellä voidaan tukea painon pudotusta, mutta ravintomuutosten merkitys on suurempi.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan saksalaisen tutkimuskatsauksen tulokset eivät juurikaan poikkea esim. suomalaisen suosituksen pohjana olleesta pohjoismaisesta systemaattisesta tutkimuskatsauksesta. Se on hyvä ja muistuttaa, että vellovasta ravintokeskustelusta huolimatta alan tutkimuskokonaisuuden antamat tiedot ja niistä vedetyt asiantuntijasuositukset ovat varsin yhtenäiset. Ja olennaiset suositukset ovat varsin selkeät ja yksinkertaiset.