Pitkään valmisteltu ja tarpeellinen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus kaatui taas kerran. Tällä kerralla opposition vastustukseen ja kokoomuksen esittämään valinnanvapausmalliin.
Opposition vastustus merkitsi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa huomattavaa käsittelyn jarrutusta. Myöskään kokoomuksen piirissä ei ollut täyttä tukea uudistukselle, jonka tärkein kipukohta oli sen itsensä esittämä.
Suurena kompastuskivenä ollut valinnanvapausmalli olisi ilman muuta tuonut lisää kapasiteettia peruspalveluihin. Samalla se olisi kuitenkin huomattavasti haitannut integraatiota, lisännyt byrokratiaa ja toi valtiosääntöoikeudellisia hankaluuksia.
Uudistuksen kaatuminen on suuri vahinko, kun palvelujärjestelmämme uudistamisen tarpeesta on oltu niin pitkään yksimielisiä. Yksimielisyys on koskenut myös uudistuksen perusperiaatteita. Onkin todennäköistä, että ilman ns. valinnanvapausosaa, eli yksityisten sote-keskusten tuomista mukaan, uudistus olisi nyt toteutettu.
Uudistuksen siirtyminen seuraavan hallituksen ja eduskunnan vastuulle tuo monia ongelmia. Seuraavaa kautta leimaa taas poliittinen kiistely isosta sotesta. Ja samaan aikaan pitäisi valmistella muita suuren luokan uudistuksia, kuten sosiaaliturvan kokonaisuudistus ja perhevapaauudistus. Puhumattakaan siitä, että palvelujärjestelmän jälkeen pitäisi päästä taas muihin kansanterveydellisiin uudistuksiin.
Maakunnissa tapahtunut soten valmistelutyö ei ole mennyt hukkaan. Kun soten perusperiaatteista eli maakunnallisesta integroidusta järjestelmästä oli niin laaja yksimielisyys, tulisi tällaiseen mennä nopeasti nykylainsäädännön pohjalta maakunnallisilla kuntayhtymillä. Näinhän on jo tapahtunut hyvin monessa maakunnassa.
Tältä pohjalta olisi askel uudistuksen seuraavaan vaiheeseen paljon helpompi. Näitä toimia tarvitaan myös, jotta voidaan estää sosiaali- ja terveyspalvelujemme rapautuminen ja turvata kansalaisten toivoma vahva
julkinen pohjoismainen palvelujärjestelmä.
