Suomen Kuvalehti 7.11.2014
Viime aikojen sote-keskustelua leimaa täydellinen sekasorto. Kun asia on monen mielessä sekava ja ”karannut käsistä”, annetaan mitä erilaisimpia kommentteja omista intresseistä tai tietämättömyydestä. Kaupalliset ylikansalliset firmat haluavat päästä kiinni miljardipottiin. Kunnat ovat huolissaan lähipalveluistaan ja tekevät jopa hätäpäissään uusia ostopalvelusopimuksia.
On kuitenkin tärkeää muistaa, mikä oli uudistuksen lähtökohta ja tarve. Uudistusta tarvitaan, jotta rajallisilla julkisilla voimavaroilla voitaisiin tarjota kaikille hyvä terveydenhuolto – ja erityisesti vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tämä on mahdollista vain jakamalla nykyiset rajalliset resurssit viisaammin. Tämä taas voi tapahtua vain riittävän isoilla alueilla, joilla on taloudellinen kokonaisvastuu ja joilla perus- ja erikoispalvelut integroidaan. Ilman resurssien uusjakoa ja palvelujen yhtenäistä järjestämistä perusterveydenhuollon ahdinko jatkuu ja syvenee.
Uudistuksen eräänä keskeisenä periaatteena pitää olla väestövastuu, eli että perustana on yhtenäinen julkinen järjestelmä, joka palvelee alueensa koko väestöä eikä vain yksittäisen vastaanottokäynnin hoitamista. Järjestelmän tavoitteena tulisi olla pitää väestö mahdollisimman pitkään terveenä, niin että sairaanhoitoa ei tarvittaisi. Ja jos henkilö sairastuu, hoitaa perusterveydenhuollossa niin hyvin, että sairaalahoitoa ei tarvittaisi. Ja jos sairaalahoitoa tarvitaan, hoitaa jälkihoito niin hyvin, että uutta sairaalakäyntiä ei tarvita.
Vain näillä periaatteilla voidaan terveydenhuollon kallista sairaalapainottuneisuutta vähentää sekä siirtää painopistettä perusterveydenhuoltoon, mikä on sekä kustannustehokas että kansanterveyttä eniten hyödyttävä linja. Tällaisen yhtenäisen systeemin perustana voi olla vain hyvä julkinen yhtenäinen järjestelmä, mikä tutkimusten mukaan on myös väestön ylivoimaisen enemmistön toive. Alueellinen terveydenhuolto voi toki hyödyntää suunnitelmallisesti myös kaupallisia tai järjestöjen tarjoamia palveluja.
Viiden järjestämisalueen ja riittävän isojen tuotantoalueiden systeemi on kieltämättä hallinnollisesti ja oikeudellisesti hankala. Yksinkertaisempi ja paljon helpommin toteutettavissa oleva uudistus olisi liittää nykyiset sairaanhoitopiirit, alueen terveyskeskuspiirit ja sosiaalipalvelut yhdeksi sote-alueeksi, joita olisi siis noin 15. Näillä olisi integroitu palvelujärjestelmä sekä kokonaisvastuu väestön terveydestä, palveluista ja rahasta. Tällaisen uudistuksen jälkeen voitaisiin nopeasti siirtyä sisällölliseen ja rahoituksen kehittämiseen.
Outoa on myös keskustelu siitä, kuinka paljon sote-uudistuksella voidaan säästää rahaa. Meillähän jo nyt käytetään terveydenhuoltoomme vähemmän rahaa kuin OECD-maissa keskimäärin – mikä on osasyy terveyspalvelujen ongelmiin. Jos tätä rahoitusta vielä pienennetään, ei paraskaan järjestelmä takaa suomalaisille hyvää terveydenhuoltoa. Sote-uudistuksen tavoitteenahan pitäisi olla tuottaa nykyisillä rajallisilla voimavaroilla nykyistä parempi palvelujärjestelmä ja tulos, eikä supistaa budjetteja entisestään!
Suunniteltu sote-raami viidellä järjestämisalueella ja monella tuottaja-alueella on haastava ja vaatii pätevän sekä asiantuntevan toteutuksen. Onhan sanottu, että tämän pohjalta voi toimeenpanosta riippuen tulla vielä ”Euroopan huonoin tai paras terveydenhuoltojärjestelmä”!
