THL, blogikirjoitus
Eräs viime vuosikymmenien merkittävimmistä globaaleista yhteiskunnallisista trendeistä on ollut kansalaisyhteiskunnan huomattava vahvistuminen. Vaikka Suomi on jo pitkään ollut ”järjestöjen luvattu maa”, näin on tapahtunut myös meillä: erilaiset kansanliikkeet, järjestöjen aktiivisempi vaikuttamistyö, asukas- ja kyläyhdistykset, aktiviteetit sosiaalisessa mediassa, mielenilmaukset ym.
Tätä kehitystä pidetään monesti demokratian ja valtionhallinnon uhkana. Onkin totta, että monessa maassa valtion rooli on vähentynyt. Myös meillä joudutaan viimeistään nyt talouskriisin aikaan miettimään tarkemmin, mitä ovat valtion tehtävät.
Tästä huolimatta kehitystä ei tule pitää valtion uhkana. Kansalaisyhteiskunta ei halua valtaa, vaan vaikutusta. Kehitys on nähtävä demokratian syventymisenä.
Kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen on monella tavalla kansanterveyden etu. Aktiiviset ja järjestäytyneet kansalaiset kiinnittävät huomiota eri väestöryhmien terveyteen. He vetävät ihmisiä ja potilaita mukaan toimintaan, kiinnittävät huomiota päätösten ja toimenpiteiden terveysvaikutuksiin. Näin ne syventävät ja tehostavat poliittisten päätösten vaikutuksia.
Kansalaisjärjestöt vaikuttavat kolmella tärkeällä tavalla julkiseen valtaan:
– Ne painostavat päättäjiä tekemään terveyttä edistäviä uudistuksia.
– Ne toimivat valtiovallan ja elinkeinoelämän ’vahtikoirina’.
– Ne antavat vertaistukea ja järjestävät palveluja eri potilas- ja ihmisryhmille.
Erityisesti palvelujen tarjoaminen on syytä huomioida, kun sote-uudistuksessa pyritään vahvistamaan paikallista perusterveydenhuoltoa. Kaikki resurssit tulee ottaa käyttöön – julkisen terveydenhuollon ja kansalaistyön rajaa tulee madaltaa ja yhteistyötä syventää.
Vahtikoiran rooli on myös yhä tärkeämpi: kaupallisuus vaikuttaa kansanterveyteen on enemmän – hyvässä ja valitettavasti myös pahassa. Mainonta- ja markkinointikoneisto ovat mahtavia. Päättäjien lobbaaminen vahvistuu, Helsingissä ja Brysselissä. Kansalaisyhteiskunnan rooliin sopii vahtia ja torjua terveyttä ja hyvinvointia vaarantavaa markkinointia ja epäasiallista vaikuttamista.
Vahvistuva kansalaisyhteiskunta vaikuttaa perinteisesti paikallisella ja kansallisella tasolla. EU:ssa ja globaalisti kansalaisjärjestöjen resurssit ovat olleet hyvin vaatimattomat ylikansalliseen teollisuuteen verrattuna. Onneksi tilanne on korjaantumassa. Kansalaisjärjestöt ovat muodostaneet monissa tärkeissä asioissa koalitioita, jotka ovat saaneet jo merkittäviä tuloksia aikaan.
Kansalaisjärjestöjen painostus oli hyvin tärkeä hyväksyttäessä maailmanlaajuinen tupakkasopimus, joka on vauhdittanut tupakkalainsäädäntöä ympäri maailmaa. Hyviä esimerkkejä ovat myös YK:n kannanotto elintapasairauksien torjunnasta ja kannanotot HIV/AIDS:in torjunnasta – puhumattakaan kansainvälisistä ympäristösopimuksista, joiden aikaan saamisessa kansalaisjärjestöjen panos on ollut tärkeä.
Kansalaiskeskustelun voimistuessa myös terveysasioissa on puhuttu auktoriteettien vaikutusvallan vähenemisestä. Hokema on totta vain osittain. Median suhtautuminen auktoriteetteihin on kyllä muuttunut kriittisemmäksi. Mutta kansalaiset ovat aina vieroneet auktoriteettien näkemyksiä, jos ne ovat ristiriidassa oman käyttäytymisen kanssa.
Kansalaisyhteiskunnan kasvuun ja kaupalliseen sekä sosiaaliseen mediaan liittyvien lieveilmiöiden vuoksi usein sanotaan virheellisesti, että tapahtunut kehitys on kansanterveyden asiantuntijatyölle haitallista. Päinvastoin, väestön koulutustason noustessa tutkittu tieto vaikuttaa yhä enemmän. Kansalaisten ja tutkija-asiantuntijoiden vuoropuhelu on pitkän päälle esim. THL:n työssä paras keino edistää kansanterveyden myönteistä kehitystä.