Alkoholilakiesityksen ensimmäinen pykälä sanoo, että ”lain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta …. alkoholin käyttäjilleen, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi”. Asiantuntijoiden lausunnot ja valiokunnan mietintö osoittavat täysin selvästi, että lain sisältö vaikuttaisi täysin päinvastaisesti.
Faktat ovat kovat – ja niiden pitäisi ohjata eduskuntakäsittelyä: Alkoholipitoisuuden nostaminen noin 17 prosentilla oluessa ja muissa panimotuotteissa, joita tullaan myymään yli 10.000ssa myyntipisteessä ja vielä vahvemman oluen kohdalla noin 40 prosenttia halvemmalla, tulisi merkittävästi nostamaan alkoholin kokonaiskulutusta ja haittoja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tämä olisi räikeässä ristiriidassa perustuslain niiden pykälien kanssa, jotka sanovat mm., että julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä, on turvattava mahdollisuus lapsen hyvinvointiin ja turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Ylivoimaisesti tärkein näihin seurauksiin vaikuttava tekijä lakiesityksessä on näiden massatuotteiden alkoholipitoisuuden nousu. Esityksessä on toki muitakin alkoholin kulutusta nostavia tekijöitä, mutta näihin löytyy perusteita, jotka voidaan säädösten keventämiseksi hyväksyä, jos ylivoimaisesti haitallisin esitys prosenttirajasta torjutaan.
Lakiesityksen moninaiset haitalliset vaikutukset on hyvin dokumentoitu sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön. Ja vahvojen faktojen perusteella valiokunnan ylivoimainen enemmistö päätyi esittämään pysymistä nykyisessä prosenttirajassa eli 4,7:ssä.
Terveysvaikutuksista jäävuoren huippu olisi vähintään 150 lisäkuolemaa vuodessa. Tätä THL pitää varovaisena arviona, eikä sisällä alkoholin vaikutusta esim. syöpä- tai sydän- ja verisuonitautikuolemiin. Onkin arvioitu, että todelliset vaikutukset tulisivat olemaan noin 200-500 vuotuista lisäkuolemaa – eli saman verran kuin meillä on liikennekuolemia vuodessa! Tämän jäävuoren huipun alla olisi erittäin monien terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien lisääntyminen.
Valiokunnan asiantuntija-arvioiden perusteella lakiesityksen vaikutukset olisivat jyrkässä ristiriidassa monien sellaisten keskeisten tavoitteiden kannalta, joista täällä eri keskusteluissa ollaan varsin yksimielisiä ja jotka ovat myös hallitusohjelman tavoitteita: Sote-palvelusten tarve kasvaisi selvästi ja tavoitteena olevat säästöt syötäisiin kertaheitolla. Erityinen rasite kohdistuu sairaaloiden ja terveyskeskusten päivystysvastaanotoille. Sosiaalipuolella taas erilaiset päihdehuollon kustannukset kasvaisivat.
Eduskunnassa on kannettu suurta huolta sisäisestä turvallisuudesta ja poliisin resursseista. Vahvempien juomien tulon seurauksena erilaiset järjestysongelmat kasvaisivat ja sitoisivat entistä enemmän niukkoja poliisivoimiamme – arvioilta 170 poliisin verran!
Alkoholin kulutuksen kasvu vaikuttaisi kiistattomasti työuria lyhentävästi ja työn tuottavuutta vähentävästi – vastoin pyrkimyksiämme kansantalouden vahvistamiseksi.
Muun muassa välikysymyskeskustelun yhteydessä oltiin täällä liikuttavan yksimielisiä tavoitteesta vähentää terveyseroja. Alkoholi ja tupakka vastaavat tutkitusti noin puolesta Suomen terveyseroista. Viime vuosikymmenellä, kun alkoholin kulutus kasvoi, terveyserot lisääntyivät selvästi. Ja kun aivan viime vuosina on muutamien maltillisten veronkorotusten jälkeen saatu alkoholin kulutuksessa vähäistä laskua, ovat sosiaaliryhmien väliset erot kuolleisuudessa hieman vähentyneet. Niin herkästi terveyserot seuraavat juuri alkoholin kulusta.
Täällä nyt tehtävä päätös vaikuttaa terveyseroihimme selvästi enemmän kuin edes hyvä sote, jonka päätavoite on vähentää eroja palvelusten saatavuudessa. Nyt tehtävä päätös on konkreettinen ja tärkeä – verrattuna esimerkiksi siihen, että täällä usein mainitut professori Saaren työryhmän varmaan tärkeät ehdotukset koskenevat jo nyt aika hyvin tiedossa olevia vaikeampia rakenteellisia ratkaisuja tulevaisuudessa.
Kun nämä moninaiset haitat ovat niin selvät ja kiistattomat, joutuu pohtimaan, miten näin huono ehdotus on mahdollinen.
- On viitattu Viron tuontiin, mutta valiokunnassa on selvästi käynyt ilmi, että Viron tuonti on jo nyt varsin vähäistä (noin 6 % Suomessa juodusta oluesta) ja nopeasti vähenemässä – jopa ennen Viron suuria veronkorotuksia.
- On myös sanottu, että oluen tarjonnan lisääntyminen vähentäisi väkevän alkoholin kulutusta. Aiemmat kokemukset eivät tue tätä lainkaan. Nyt puhuttujen alkoholijuomien osuus Alkosta ostettavasta alkoholista on vain noin 3 prosenttia.
- On myös lobattu pienten kauppojen pystyssä pysymisestä. Mielestäni syrjäisempiä kauppoja ei pitäisi pitää pystyssä alkoholin lisämyynnillä ja haittojen kustannuksella. On myös ajateltava pienten kauppojen vähäisten myyjien turvallisuutta, mihin PAM on kiinnittänyt huomiota.
Todellinen syy tälle hämmästyttävälle esitykselle lisätä vahvojen oluiden saatavuutta ja alkoholin kulutusta on Panimoliiton ja sen taustalla olevien kansainvälisten suurpanimoiden, jotka omistavat myös Suomen suurimmat panimot, ennennäkemätön lobbaus, jossa on käytetty mitä erilaisimpia keinoja. Tätä vahvisti myös viime päivinä esiin tullut hämmästyttävä tieto, kuinka kuuden ulkomaan suurlähettiläät lobbasivat kirjeessään STM:lle oluen alkoholiprosentin korottamista – aivan ilmeisesti maittensa suurpanimoiden
asiassa.
Lobbaukseen liittyy myös hämmästyttävä koplaus alkoholiveroon. Alkoholi- ja tupakkaveroahan on viime vuosina nostettu maltillisesti useaan otteeseen – terveyspoliittisista ja fiskaalisista syistä. Nyt hyväksyttävä alkoholiveron korotus on jatkoa aiemmille ja ilmeisesti niitä hieman pienempi – nostaen olutpullon hintaa noin 7 sentillä. Se ei ole vaikutuksiltaan missään suhteessa nyt käsiteltävän lakiehdotuksen vaikutuksiin – ja vielä ajatellen puhuttua noin 40 prosentin hinnanlaskua.
Kysymys on kirkkaasti ns. poliittisesta pelistä. Valiokuntakin toteaa, että ilman prosentin nostoakin alkoholin kulutus nousee saman verran kuin veronkorotus ehkä laskee. Ja jos hyvän päätöksemme jälkeen jäisi vajausta valtion budjettiin, niin korvataan se terveysperusteisella sokeriverolla, jota täällä on paljon kyselty.
Työllisyysvaikutuksista lakiesityksen perusteluissa sanotaan aivan oikein, että työllistävä vaikutus panimoissa on vähäinen, vaikka oluen kulutus lisääntyy. Samoin kauppojen kohdalla. Paljon tärkeämpi on ravintoloiden työllistävä vaikutus, joka kärsisi siitä, että vahvojen oluiden saatavuus ravintoloiden ulkopuolelta ajaisi alkoholin käyttöä yhä enemmän kotisohville tai kaduille. On myös huomattava, että selvityksen mukaan maakuntien pienpanimot eivät kannata vahvojen oluiden tuloa kauppoihin.
Kaiken tämän pohdinnan ja hyvin monien asiantuntijalausuntojen jälkeen sosiaali- ja terveysvaliokunta – ja sen jäseniä poliittisesti laidasta laitaan – hyväksyi tämän mietinnön, johon toivoisin jokaisen edustajan perehtyvän ennen äänestystä. Valiokunta tyrmäsi siis kovien faktojen pohjalta alkoholiprosentin nostamisen. Lakiesityksessä on muitakin puhuttaneita kohtia, kuten limuviinat ja niiden mukana tuleva vahvojen juomien markkinointi, myyntipaikkojen suuri lisäys, ravintoloiden yöaukiolot ym. Mutta niiden
merkitys on siis rajallinen verrattuna isoon asiaan eli alkoholiprosentin nostamiseen tuotteissa, joista tulee yli puolet suomalaisten alkoholista.
On hyvä tässä verrata myös Ruotsin tiehen: Siellä on ruokakaupoissa vain meitä matalamman prosentin oluet. Seurauksena paljon pienempi alkoholin kokonaiskulutus ja paljon vähäisemmät alkoholihaitat.
Valiokuntakeskustelussa nousi myös esiin kysymys alkoholin etämyynnistä. Vallitsi suuri yksimielisyys siitä, että etämyynti on kielletty ja tulee pysyä kiellettynä. Jos ulkomaiset kaupat saisivat myydä vahvempaa alkoholia Suomeen, samanlainen oikeus pitäisi olla Suomen kaupoilla, mikä romuttaisi koko alkoholijärjestelmämme ja toisivat kaikki alkoholit Suomen kauppoihin. Valiokunnan mietinnössä on tästä asiasta selvä kanta, joka turvaa alkoholipolitiikkamme perustan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että viime viikkojen valiokuntakuulemissa erityisen vaikuttavat argumentit koskivat jo nyt yleisiä alkoholisongelmia perheissä ja niiden lisääntymistä, jos vahvemmat juomat tulisivat kauppoihin. Tänä päivänä alkoholi varjostaa kovin monen perheen elämää, usein painaen erityisesti perheen naisia ja haitaten lasten turvallista kasvua. Tästä kannoimme erityistä huolta eduskunnan juhlaistunnossa ja muutenkin jatkuvasti täällä keskusteluissa lasten ja nuorten syrjäytymisen osalta. Hyvin
usein nuorten syrjäytyminen alkaa alkoholin varjostamista kasvuolosuhteissa, ja sen korjaaminen myöhemmin on hankalampaa. Joulun lähestyessä toivoisi Suomen lapsille lahjaksi turvallisemman kodin – ei lisää lasista lapsuutta!
Ehdotus vahvoista oluista ja limuviinoista suomalaisiin kauppoihin, kioskeihin, huoltoasemille ja ulosmyyntiin ravintoloihin on politiikkaa vahvojen ja rahan ehdoilla – väestön terveyden ja usein juuri perheiden sekä lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kustannuksella. Sellaisessa en halua olla mukana! Kun hallituspuolueiden kesken on prosenttiäänestyksessä sovittu vapaista käsistä, niin toivon edustajien painostuksesta huolimatta äänestävän arvojen ja faktojen pohjalta.