Yleisökirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa 13.11.2017
Paljon puhuttanut alkoholilaki tulee modernisoimaan alkoholisäädöksiä ja tulee saamaan saa laajan hyväksynnän lukuunottamatta alkoholipoliittisesti keskeistä kysymystä vahvempien oluiden sallimisesta kauppoihin. Siitä tullaan äänestämään, ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät päättäneet asiassa antaa edustajilleen äänestyksessä vapaat kädet.
Vahvojen oluiden tuominen kauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille ym. hyllyille keskioluen rinnalle ja vielä halvemmalla tulisi ilman muuta lisäämään alkoholin kokonaiskulutusta ja sitä kautta monenlaisia haittoja. Ne näkyisivät paitsi lisääntyneinä alkoholikuolemina ja -sairauksina myös laajasti yhteiskunnassa: lisäpaineena sosiaali- ja terveyspalveluille ja poliisille, työelämän haittoina ja perheiden ongelmina.
Vaikutukset olisivat kaikissa suhteissa vastoin nykyhallituksen tavoitteita: Sote-säästöt syötäisiin, niukkoja poliisivoimia sidottaisiin yhä enemmän alkoholiongelmiin, terveyserot kasvaisivat, työn tuottavuus vaarantuisi, haittoja lasten kasvuolosuhteisiin jne. Uudistusta on voimakkaasti lobannut panimoteollisuus ja kauppa omien taloudellisten intressiensä perusteella, korostaen valinnan vapautta.
Kiintoisa kysymys on, mikä olisi tällaisen päätöksen vaikutus suomalaisen maatalouden ja maaseudun kannalta? Ainoa konkreettinen perustelu, jonka olen havainnut on, että vahvemmat oluet auttaisivat pieniä kyläkauppoja. Voidaan kuitenkin kysyä, tuleeko kyläkauppoja pitää pystyssä vahvemman oluen voimalla ja huolimatta kylien lisääntyvistä alkoholiongelmista. Mm. kaupan myyjien liitto PAM vastustaa tällaista päätöstä pienten kauppojen myyjien lisääntyvien turvallisuusongelmien vuoksi.
Jos kauppa on kylässä tärkeä, niin on ravintolakin. Vahvojen oluiden myynnin salliminen ravintoloiden ulkopuolella on kiistattomasti ravintoloille haitallista ja uhkaa niiden kannattavuutta . Kun ravintolat vastaavat noin 3/4sta koko alkoholialan työllisyydestä, on tämä työllisyyden kannalta tärkeä asia.
Ravintolassa tapahtuva alkoholin nauttiminen tapahtuu valvotuissa olosuhteissa, kun taas vahvemman oluen saaminen kaupasta ja vielä halvemmalla siirtäisi juomista yhä enemmän kotisohville. Vastauksena on ehdotettu ravintola-alkoholin veron alentamista, mikä ei ole tämän lain asia ja hyvin epävarmaa.
Lakiehdotuksen myönteisiä asioita ovat pienpanimoita koskevat ehdotukset. Ne saisivat luvan valmistaa vahvempia ”käsityöläisoluita” ja myydä niitä ulos. Sen sijaan vahvojen oluiden tuleminen kauppoihin ei olisi niiden etu. Ehyt ry:n kyselyn mukaan yhdeksän kymmenestä pienpanimosta uskoo, että prosenttirajan korottaminen helpottaisi ulkolaisten suurpanimoiden pääsemistä Suomen markkinoille.
On yleisemminkin todettu, että vahvojen oluiden salliminen Suomessa vähittäismyyntiin avaisi markkinat kansainvälisten suurpanimoiden usein yli viiden prosentin massaoluille. Onkin sanottu, että 4,7 prosentin raja on eräänlainen tuontisuoja suomalaisille oluille. Asiassa voimakkasti lobanneen Panimoteollisuusliiton suhteen on muistettava, että liiton suurimmat jäsenpanimot ovat kansainvälisten suurpanimoiden omistuksessa.
Iso kysymys on alkoholipolitiikan jatko suomalaisen maatalouden kannalta. Meillä puhutaan alkoholipolitiikan liberalisoinnista samaan aikaan, kun maailmalla ja lähialueillamme on pääasiassa siirrytty kiristyvään suuntaan kansanterveydellisistä ja taloudellisista syistä.
Vahvoja oluita kauppaan ajavat sanovat usein, että tämä on ensimmäinen ”askel” alkoholipoliitiikan vapauttamisessa. Kysyttäessä mm. kaupalta, mikä on seuraava askel, he yleensä sanovat, että viinit kauppoihin. Tällainen muutos johtaisi, paitsi vielä lisääntyvään alkoholin kokonaiskulutukseen, ilman muuta myös kulutuksen painopisteen siirtymiseen oluesta viinien suuntaan. Euroopassa lienee viinin ylituotantoa noin 1,7 miljardin pullon verran. Viinien tulo seuraavana suomalaisiin kauppoihin vyöryttäisi tätä viinijärveä Suomeen. Tämä kehitys ei mitenkään olisi suomalaisten ohranviljelijöiden etu.
Me kaikki kannatamme turhan säätelyn purkamista ja kansalaisten omaa vastuuta. Mutta terveyden ja turvallisuuden asioissa tarvitaan myös yhteiskunnan asettamia rajoja. Niin alkoholin kohdalla, joka ei ole mikään tavanomainen hyödyke, kuin myös esimerkiksi ajonopeuksien säätelyssä nopeusrajoituksin!