Alkoholin kansanterveydelliset haitat globaalisti, Euroopassa ja Suomessa ovat mittavat. Sen vuoksi kaikilla tasoilla on tavoitteita ja ohjelmia alkoholinkulutuksen vähentämiseksi. Alkoholin haitat eivät rajoitu vain kansanterveyteen (kuolleisuus, sairastavuus), vaan suureen sote- ja järjestyspalvelujen tarpeeseen, väkivaltaan sekä mittaviin kustannuksiin niin julkiselle sektorille kuin koko yhteiskunnalle (työurien pituus ym.). Alkoholiongelmien vähentämisessä haasteet kohdistuvat sekä kansalaisiin että poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimustietoon pohjautuvalla alkoholipolitiikalla voidaan vähentää alkoholin kulutusta ja haittoja. Runsaan kokonaiskulutuksen vähentäminen on olennaisin keino ihmisten alkoholisoitumisen vähentämisessä. Jo alkoholisoituneiden asia on lähinnä sote-puolen hoitotoimenpiteiden haaste. Kieltolakia ei tarvita, mutta alkoholijuomien tarjonnan määrä ja hinta vaikuttavat olennaisesti ihmisten kulutukseen. Nykytilanteessa olut ja viini ovat avainasemassa.
Alkoholikulttuuri ja asenteet eivät muutu puhumalla vaan konkreettisilla toimilla, kuten tupakkapolitiikka on opettanut. Turhaa säätelyä on hyvä purkaa, mutta se ei saa lisätä kokonaiskulutusta ja kansallisia haittoja. Kaikissa yhteiskunnissa tarvitaan säätelyä ihmisten, ja varsinkin heikompiosaisten suojelemiseksi sekä väestön terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Alkoholi erityisenä tuotteena on ennen kaikkea terveys- ja turvallisuusasia, ei elinkeinoelämän talous- ja työllisyysasia. Alkoholin saatavuuden olennainen lisääminen, kuten viinien ja väkevän oluen saatavuus kaupoissa, kasvattaa ilman muuta alkoholin kokonaiskulutusta, sitä kautta erilaisia haittoja sekä sosiaali-, terveys- ja järjestysalan rasitteita.
THLn alkoholipolitiikkaseminaari 2.3.2016
