(Puheenvuoro eduskuntakeskustelussa/ Pekka Puska 8.11.2017)
Vapaakauppa ja globalisaatio tuovat ilman muuta maille ja väestöille monta etua taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin lisääntymisen myötä. Mutta kiistatonta on myös, että siihen liittyy sosiaalisia huolia. Näiden negatiivisten seurausten torjumiseksi tarvitaan, kuten ILO:n komissio totesi, kansainvälistä yhteistyötä ja sopimuksia. Tällaisia ovat mm. kansainväliset ilmastosopimukset ja kansainvälinen tupakoinnin torjunnan sopimus, jonka tämäkin eduskunta on ratifioinut ja joka pyrkii kääntämään noin kuuden miljoonan vuotuisen tupakkakuoleman laskuun.
Vapaakaupan huomattavien etujen vuoksi tämäkin kauppasopimus Kanadan kanssa (Ceta) on syytä hyväksyä, ja se on varmaan monella tavalla Suomelle edullinen. Mutta se ei saa estää pohdintoja myös ongelmista. Mikään asia ei ole ihan mustavalkoinen.
Kuulun siihen joukkoon, joka pitää näihin kauppasopimuksiin liittyviä sijoittajasuojasopimuksia hyvin vastenmielisenä ilmiönä. Ne voivat rajoittaa ikävällä tavalla suvereenien valtioiden demokraattista päätöksentekoa kansainvälisten suurfirmojen hyväksi.
Olen itse herkistynyt tälle asialle kansainvälisessä tupakoinnin torjuntaan liittyvässä työssäni. Kun esimerkiksi Uruguain täälläkin vierailleen presidenttinsä (joka muuten on syöpälääkäri) johdolla laati tiukemman tupakkalain, amerikkalainen jättifirma Philip Morris haastoi Uruguain valtion oikeuteen Uruguain ja Sveitsin välisen investointisuojasopimuksen perusteella.
Vaikka Uruguai voitti lopulta oikeudessa, niin oikeudenkäynnin viisi vuota vaativat pienen valtion hallinnolta paljon aikaa ja resursseja. Samainen Philip Morris haastoi myös Australian valtion investointisuojasopimuksen perusteella oikeuteen tupakkalaista, joka toi kauppaa standardipakkaukset ilman tupakkafirmojen logoja. Sama asia, jota myös Suomessa valmistellaan.
Keväisessä sote-käsittelyssä kävi oikeusoppineiden lausunnoista ilmi, että jos sote-keskuksemme olisi yhtiöitetty, sote-lakiemme myöhemmät muutokset olisivat voineet aiheuttaa korvausvaatimuksia kansainvälisiltä terveysalan jättifirmoilta, jotka omistavat Suomessa toimivia terveysfirmoja. Toivottavasti keväällä saadaan sellainen malli, että sen muutoksista kansainväliset terveysfirmat eivät voisi haastaa Suomea oikeuteen ja että tämä sopimus ei voisi puuttua Suomen terveydenhuollon järjestämiseen.
Tätä Ceta-sopimusta vastaan ovat juuri investointisuojan vuoksi protestoineet sadat kansalaisjärjestöt – ja minusta monella tavalla perustellusti. On myös kerrottu, että Belgia on pyytänyt EU-tuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko kaavailtu investointituomioistuin yhteensopiva EU-lainsäädännön kanssa. Ongelma on siinä, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vain EU:n elimet saavat tulkita EU-oikeuta ja EU- tuomioistuimella on korkein asema, mikä näin loukkaisi EU-oikeuden autonomiaperiaatetta. Tämä asia tultaneen selvittämään.
On myös huomattava, että vaikka on kysymys sopimuksesta Kanadan kanssa, niin missä muussa maassa tahansa – kuten esim. USA:sa – toimiva firma voi haastaa Suomen oikeuteen, jos sillä on tai se perustaa toimipisteen Kanadaan. Näinhän oli asia Uruguain tapauksessa, jossa amerikkalainen Philip Morris haastoi Uruguain oikeuteen Sveitsissä olevan toimistonsa kautta, perustuen Sveitsin ja Uruguain väliseen investointisuojasopimukseen.
—
Sopimuksen ja yleensä vapaakaupan monien kansallisten etujen vuoksi kannatan sopimuksen hyväksymistä. Kuten on todettu, sopimus on käsittelyssä parantunut ja oikeudenkäsittelyä koskeva järjestely on parantunut oikeusistuimen vuoksi. Se ei kuitenkaan poista perusongelmaa eli sitä, että kansainväliset suurfirmat voisivat pelkällä oikeudenkäynnin uhalla vaikuttaa eräissä tapauksissa kansalliseen päätöksentekoon. Toivottavaa on, että tämän sopimuksen mukainen investointisuoja-asia ei helpolla laukeaisi torjumaan tai haittaamaan tässä eduskunnassa tulevaisuudessa tehtäviä viisaita päätöksiä.
Samalla voi myös toivoa, että Suomen edustajat kansainvälisillä foorumeilla tekisivät parhaansa, että tulevien vapaakauppasopimusten kylkiäisenä ei olisi tällaisia investointisuojasopimuksia, jotka jos yleensä vaikuttavat, Suomen tapauksessa yleensä merkitsisivät epätasapainoa Suomen ja kansainvälisten suurfirmojen välillä.