Suomalaisten kansanterveys on vuosikymmenien kuluessa kehittynyt pääasiassa myönteisesti, vaikka on monia uhkakuvia. Nykyiset suuret kansantautimme ovat erittäin suuressa määrin yhteydessä eräisiin elintapoihin. WHOnkin mukaan avainasemassa ovat ravinto, liikunta, tupakka ja alkoholi. Viime vuosikymmenien myönteinen kehitys erityisesti tupakan ja ravinnon suhteen on tuonut suomalaisille runsaasti terveitä elinvuosia lisää. Yhä kasvava ja yhä terveempi ikäihmisten joukko on kaunista seurausta tämän ikäpolven elintapojen muutoksista.
Elintapoihin vaikuttamisessa jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa, jota on hyvä korostaa. Pohjimmiltaan terveys on myös useimmille ihmisille tärkeä arvo. Mutta kansalaisten elintavat ovat erittäin suuressa määrin riippuvaisia ympäristön olosuhteista, mahdollisuuksista ja paineista. Terveyspolitiikan tehtävänä on edistää terveen elämän mahdollisuuksia. Tätä koskevat toimet ja säädökset eivät ole kansalaisten holhoamista, vaan suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä siihen suuntaan, että terveelliset vaihtoehdot ovat niin lapsille kuin sitä haluaville aikuisille yhä helpompia toteuttaa.
Nykyisen hallituksen tavoitteena on erilaisten säädösten karsiminen. Se onkin monen turhalta tuntuvan säädöksen kohdalla hyvä. Mutta tässä säädösten purkamisessa ei tule heikentää kansalaisten terveyttä suojelevia ja edistäviä säädöksiä, vaikka epäterveitä tuotteita kauppaava teollisuus tällaista usein toivookin. Paine tähän suuntaan on viime aikoina kasvanut, esim alkoholi- tai sokeriteollisuuden lobbauksen perusteella. On kuitenkin tärkeää, että raha ei jyrää ihmisten terveyttä.
Kansalaisten terveyden edistämisessä järjestöillä on hyvin tärkeä tehtävä. Ne antavat opastusta ja vertaistukea erilaisille ongelmaryhmille ja täten täydentävät terveyden- ja sosiaalihuollon julkisia palveluja. Mutta järjestöillä on myös tärkeä tehtävänsä julkisten päätösten ja elinkeinoelämän toiminnan ”vahtikoirina”. Kansanterveyttä ei niinkään tehdä julkisessa palvelujärjestelmässä, vaan suomalaisessa yhteiskunnassa sen erilaisissa päätöksissä – niin valtion ja kuntien kuin yksityisen elinkeinoelämän. Kun kaupallisuuden merkitys kansanterveyden suhteen entisestään lisääntyy, korostuu myös järjestöjen vahtikoirarooli – ja vuorovaikutus niin poliittisten päätöksentekijöiden kuin elinkeinoelämän kanssa. Mitä elinkeinoelämään tulee, niin on muistettava, että sillä on myös runsaasti positiivisia mahdollisuuksia tukea terveellisiä vaihtoehtoja, mitä on nähty mm. suomalaisen elintarviketeollisuuden kohdalla.
Vaikka terveydenhuollon vaikutus kansanterveyteen on rajallinen, voi se oikein toteutettuna tukea tautien ehkäisyä ja terveyden edistämistä. Sen vuoksi käynnissä olevan sote-uudistuksen eräänä ilmaistuna tavoitteena, josta toivottavasti myös käytännössä pidetään kiinni, on peruspalveluja ja terveyden edistämisen vahvistaminen. Tämä on tärkeää niin kansanterveyden kannalta, kuin kustannustehokkaan terveydenhuollon toteuttamisessa.
Sote-uudistuksen yhteydessä on erityisen tärkeää huomioida järjestöjen tarjoamat mahdollisuudet. Kun julkinen palvelujärjestelmä on taloudellisesti ahtaalla, ja sen mahdollisuudet ovat rajalliset, on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti järjestöjen tarjoamat mahdollisuudet. Tämä koskee sekä julkisten palvelujen täydentämistä että laaja-alaista paikallista terveyden edistämisen työtä.
Lounatuulet Yhteisötalo ry:n avajaiset, Turku 13.9.2016
