Itsenäisyytemme aikana on suomalainen kansanterveys suuresti parantunut. Odotettavissa oleva elinikä on sadassa vuodessa kaksinkertaistunut. Kehitys voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen.
Ennen sotia eliniän piteneminen johtui lapsi- ja äitiyskuolleisuuden pienenemisestä sekä kulkutautien menestyksellisestä torjunnasta rokotuksilla ja parantuneella hygienialla.
Sotien jälkeen kansanterveyden valtaongelmiksi nousivat nykyiset krooniset kansantaudit, erityisesti sydän- ja verisuonitaudit sekä syöpäsairaudet. Uudet lääketieteelliset tiedot mahdollistivat ehkäisyn käynnistämisen, missä Pohjois-Karjala projekti oli kansallisena lipunkantajana. Tämän työn seurauksena työikäisten kuolleisuus on huimasti laskenut, ja taas taas lisää elinvuosia.
Tälle vuosituhannelle siirryttäessä eliniän piteneminen on johtunut yhä enemmän kuolleisuuden vähenemisestä yhä vanhemmissa ikäryhmissä. Elämään on tullut taas enemmän vuosia. Samaan aikaan yhä tärkeämmäksi on noussut elämän laatu ja terve ikääntyminen. Tavoitteena on, kuten WHO sanoo ”lisää vuosia elämään ja lisää elämää vuosiin”.
Kroonisten kansantautien menestyksellinen torjunta on perustunut vahvaan lääketieteelliseen tietoon useimpien kroonisten kansantautien keskeisistä aiheuttajista eli riskitekijöistä. Toisin kuin kulkutautien kohdalla, joiden syinä olivat bakteerit ja virukset, nykyiset kansantaudit liittyvät läheisesti eräisiin elintapoihin.
Vaikka yksittäisen ihmisen kohdalla on moninaisia taustatekijöitä perinnöllisestä alttiudesta alkaen, aivan keskeisiä ovat niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessa neljä elintapa-asiaa: tupakka, alkoholi, ravinto ja liikunta. Ne vaikuttavat sellaisten vahvojen riskitekijöiden kautta kuten korkea verenpaine, veren korkea kolesterolipitoisuus, korkea veren sokeripitoisuus ja lihavuus.
Kansantautien ehkäisyn perusta on siis pyrkimys terveellisin muutoksiin mainittujen elintapojen suhteen. Tämä muodostaa myös Maailman Terveysjärjestö WHO:n kroonisten tautien ehkäisyohjelman pohjan.
Keskeisimmät suositukset ovat suomalaisille hyvin tutut: tupakka pois, kohtuus alkoholin kanssa, riittävästi liikuntaa sekä ruokavaliossa vähemmän suolaa, tyydyttyneistä kovista rasvoista kasvi- ja kalaöljyihin, vähemmän sokeria sekä runsaasti ja monipuolisesti kasviksia, marjoja ym.
Kansantautikuolleisuuden suuri pieneneminen on arvioiden mukaan perustunut ennen kaikkea terveellisiin muutoksiin juuri suomalaisten ruokavaliossa ja tupakoinnin huimaan vähenemikseen. Vaikka parantuneella hoidolla on ollut vaikutusta, kroonisten tautien kohdalla hoidossa ollaan aina tekemisissä jo tapahtuneiden muutosten korjaamisen kanssa. Terveillä elintavoilla taas ehkäistään tautien syntyä.
Erittäin positiivisesta muutoksesta huolimatta suomalaisten kansanterveys on edelleen kiinni samojen muutosten jatkumisesta. Monien riskitekijöiden taso väestössä on vielä korkea. Tautien torjunnan ohella on samalla tullut yhä tärkeämmäksi oivallus siitä, että terveet elintavat eivät vain ehkäise tauteja vaan lisäävät terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia.
Jokainen aikuinen on vastuussa omista elintavoistaan. Vanha sanonta on, että ”kukaan ei voi huolehtia sinun terveydestäsi paremmin kuin sinä itse”. Myönteisen kehityksen tukeminen on kuitenkin myös yhteiskunnan asia. Niin aikuisten kuin lasten ja nuorten kohdalla elintavat ovat monella tavalla riippuvaisia ympäristömme mahdollisuuksista ja paineista. Yhteiskunnan päätöksillä, kuten esimerkiksi tupakka- ja alkoholipolitiikassa, voidaan tukea ja edistää terveellisiä vaihtoehtoja ja myös suojella lasten ja nuorten terveyttä.
Tautien väheneminen ja koko väestön terveyden paraneminen on, paitsi inhimillisesti tärkeää, myös monella tavalla koko yhteiskunnan etu. Onhan kysymys mm. sote-palvelujen tarpeen vähentämisestä, suomalaisten työ- ja toimintakyvystä ja koko kansakunnan hyvinvoinnista. Presidentti Kekkosen vanhaa sanontaa mukaillen voi vain toivoa, että ”Suomella on edelleen malttia tervehtyä”, mikä vaatii niin ihmisten omia kuin yhteiskunnan toimia.
Kirjoitus hs/mediaplanet joulukuu 2016