Eduskunnan puhemiehelle
Rattijuoppous on hengenvaarallinen asia kuskille itselleen, mahdollisille kyydissä olijoille, kuin auton ulkopuolella oleville ihmisille. Se on iso kansanterveydellinen ongelma ja kuormittaa myös runsaasti sote-palveluja. Rattijuopumusta pitää kaikin tavoin ehkäistä ja torjua.
THL:n raportoima Suomessa kerätty tutkimusaineisto kertoo, että aikavälillä 1990–2008 puhallutettiin yli puoli miljoonaa kuljettajaa. Heistä oli rattijuoppoja 0,23 prosenttia ja vähän alkoholia nauttineita, mutta alle rangaistavuuden rajan jääneitä, nk. maistelleita 0,57 prosenttia. Poliisi saa tietoonsa vain noin 0,5 prosenttia kaikista rattijuoppotapauksista, ja kuljettaja voi ajaa keskimäärin n. 220 kertaa humalassa ennen kuin jää kiinni.
Tutkimuksessa on todettu rattijuoppojen osuuden tieliikenteessä pysyneen tasolla n. 0,2 prosenttia, mikä tarkoittaa että yksi kuljettaja 500:sta on rattijuoppo, joten tehostettuja toimenpiteitä tarvitaan. Erityisenä ongelmana ovat uusijat, joita on noin puolet rattijuopoista. Kerran rattijuopumuksen uusineen henkilön riski jäädä toistuvasti kiinni on 3,3-5 kertainen verrattuna ensikertalaiseen, ja yli 1,2 promillen rattijuopon uusimisriski on 2,5-kertainen verrattuna matalampien promillearvojen rattijuoppoihin.
Alle 21 vuotiaiden aiheuttamissa rattijuopumusonnettomuuksissa on vuosina 2005–2010 kuollut Suomessa vuosittain toistakymmentä rattijuoppoa ja loukkaantunut noin 120 – 200 henkilöä. Ikäluokat 17–21 vuotta edustavat väestöstä vain noin 5 %, mutta heidän osuutensa kuolemaan johtaneissa rattijuopumusonnettomuuksissa on ollut 15–20 %.
Liikenneonnettomuuden riski on todettu olevan korkeampi nuorilla verrattuna vanhempiin kuljettajiin kaikilla verenalkoholipitoisuuksilla. Riski vaihtelee noin puolitoista kertaisesta jopa 25- kertaiseksi. Monessa tutkimuksessa on todettu, että alhainen promilleraja on vähentänyt nuorten rattijuopumusonnettomuuksia. Jo yhden nuoren henkilön pelastaminen tarkoittaa säästöä.
Alkolukko pakolliseksi
Rattijuopumuksen torjunnan tärkeänä lainsäädännöllisenä keinona pidetään ns. alkolukon käyttöönottoa. Suomessa alkolukko on kuitenkin pakollinen ainoastaan koulu- ja päivähoitokuljetuksissa. Alkolukon käyttö on kansainvälisesti todettu olevan tehokas keino rattijuopumuksen uusimisen vähentämiseksi. Sen pakollista käyttöönottoa riskiryhmille on syytä ryhtyä selvittämään. Esimerkiksi Belgiassa suunnitellaan sen pakollista käyttöönottoa uusijoille ja niille kuljettajille, joilla on todettu korkeat verenalkoholipitoisuudet eli samat kohderyhmät kuten Suomessa todetut riskiryhmät.
Promillerajan alentaminen 0,5:stä 0,2 promilleen vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille.
EU:n komissio, Maailman terveysjärjestö (WHO) ja European Traffic Safety Council (ETSC) sekä European Traffic Police Network (TISPOL) suosittelevat yleisenä rajana 0,5 promillea ja tätä matalampaa tai 0,2 promillen rajaa vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille. Toisin sanoen nuorille kuljettajille suositellaan 0,0-0,2 promillen rajaa. Tämä matalampi raja on yleisenä huomattavan monessa maassa, mm. Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Matalaa rajaa nuorille ja ammattikuljettajille sovelletaan myös mm. USA:ssa ja Australiassa. Promillerajan alentamista suositteli Suomessa myös Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta vuonna 2012.
Näin ollen liikenneturvallisuuden parantamiseksi tulisi rattijuopumuksen torjumiseksi ottaa tehokkaina toimenpiteinä käyttöön alkolukko rattijuopumuksen uusijoille promillemäärästä riippumatta ja kaikille ensi kertaa törkeästä rattijuopumuksesta tuomituille sekä alentaa promillerajaa 0,5:stä 0,2:een vasta ajokortin saaneille ja raskaan ajoneuvon kuljettajille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä rattijuopumuksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi edellä todetuin keinoin?
Helsingissä 25.4.2017
Pekka Puska /kesk