Suomen Lääkärilehti, pääkirjoitus 11.8.2023
Monet perinteiset kansansantautien riskitekijät ovat ilahduttavasti vähentyneet. Toisaalta väestön huomattava lihominen ja yhä jatkuminen nostaa sen nyt kansanterveyden suureksi haasteeksi.
FinTerveys-tutkimuksen mukaan ylipainoisia on aikuisista suomalaisista noin 2/3 ja joka neljäs on lihava. Erityinen huoli on lasten ja nuorten yleinen ylipaino ja sen lisääntymien. Tärkein lihavuussairaus on tyypin 2 diabetes, mutta lihavuus lisää kymmenien sairauksien riskiä. Lihavuus vaikuttaa myös mielenterveyteen ja terveyseroihin sekä edistää väestön liikkumattomuutta.
OECD:n mukaan ylipaino pienentää seuraavina vuosikymmeninä Suomessa bruttokansantuotetta lähes 3 %. Näin arvioituna puhuttaisiin jopa 10–20 miljardin euron vuotuisesta summasta. Ylipaino ja lihavuus kuormittavat paljon terveydenhuoltoa, mutta suuria kustannuksia tulee myös työkyvyttömyydestä, sairauspoissaoloista ja työpanoksen heikkenemisestä.
Lihavuuden torjunnassa tarvitaan ilman muuta valistusta, laaja-alaista terveyden edistämistä ja henkilökohtaista ohjausta. Lihavuuden pätevä hoito Käypä hoito -ohjeiden mukaan on tärkeää potilaiden terveydelle ja ennusteelle. Mutta millään näillä toimilla ei ratkaista lihavuuden haastetta väestötasolla.
Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että lihavuusepidemian keskeinen syy on muuttunut ruokaympäristö. Väestön geenit eivät ole muuttuneet. Ravinnon energiamäärä on kasvanut suhteessa fyysiseen aktiviteettiin. Väestön liikunnan lisääminen on kiistattomasti terveyshaaste, mutta ravinto on lihavuuden torjunnassa aivan avainasia.
Runsaasti energiaa sisältäviä ruokia ja juomia on kaikkialla tarjolla, niitä markkinoidaan aktiivisesti, ruoka on suhteellisesti halventunut ja annoskoot kasvaneet. Erityinen haaste on sokeri- ja energiapitoisten tuotteiden markkinointi lapsille ja nuorille.
Painonhallintaa ja terveyttä tukemaan tarvitaan yhteiskunnan politiikkapäätöksiä. Terveellisempi ruokaympäristö vähentää yksilön omaa painetta ja auttaa terveyserojen kaventamisessa. Kansainvälisesti on listattu useita tällaisia toimia, kuten epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoittaminen lapsille, niiden hinnan nostaminen verotuksella, tuotekoostumuksen parantaminen, selkeät päällysmerkinnät ja varoitukset, paljousalennusten kielto ym.
Terveysperusteinen haittaverotus on konkreettinen ja vaikuttava keino. Äskettäin uudistettu virvoitusjuomavero on meillä askel tähän suuntaan, mutta juomat vastaavat vain noin viidesosaa väestön sokerin saannista. Sen vuoksi tavoitteena on laajentaa veroa kaikkiin runsaasti sokeria sisältäviin tuoteryhmiin – ja jatkossa myös runsaasti tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa sisältäviin tuotteisiin.
WHO:n ohella myös Maailmanpankki suosittelee terveysperustaista sokeriveroa,
joka on käytössä yli 50 maassa. Sen etuina sanotaan raportissa:
- Korkeampi hinta vähentää kulutusta.
- Veron porrastus edistää sokerin vähentämistä tuotteissa.
- Vero on julkinen signaali kansallisesta tavoitteesta.
- Vero tuottaa valtiolle lisätuloja.