Keskustelu ravinnon ja terveyden välisistä yhteyksistä käy vilkkaana. Se on siinä mielessä hyvä, että ravinto kokonaisuudessaan on epäilemättä eniten ihmisten terveyteen nykyään vaikuttava tekijä. Mutta tilanne on myös ongelmallinen, kun ravinnossa on monia osatekijöitä, ja syöminen ei ole pelkästään terveysasia. Se on kulttuuria, tottumuksia, taloutta, kaupallisuutta, maataloutta, ekologiaa ym.
Tämän vuoksi ravintoasioiden ympärillä on kovin vilkkaita mielipiteitä, joissa eri näkökannat, uskomukset ja tieto sekoittuvat, mikä osaltaan vähentää muutoksia terveelliseen suuntaan. Ihmiset valitsevat ruokansa eri syistä, mutta epäterveellisiä valintoja ei pitäisi perustella väärillä terveystiedoilla – ei myöskään millään yksittäisellä tutkimuksella eikä pelkästään omalla kokemuksella.
Oman kokemuksen suhteen usein kysytään, eivätkö asiantuntijat anna sille painoa. Toki antavat. Mutta samalla on muistettava, että vakavien tautien kuten sydän- ja verisuonitautien, syövän tai diabeteksen kehittymistä ei itse tunne, vaikka ruokavalio tuntuisi miellyttävältä. Paras tutkittu tieto on asiantuntijayhteenvedoissa.
Suositukset vahvalla pohjalla
Usein sanotaan, että ravitsemussuosituksissa olisi ristiriitaa ja että ne muuttuvat alati. Näin ei suinkaan ole. Keskeiset suositukset ovat pysyneet hämmästyttävän samanlaisina, minkä useat viimeaikaiset systemaattiset katsaukset vahvistavat: mm. Pohjoismaissa, Saksassa ja USA:ssa.
USA:ssa julkistettiin mittavan tutkimusyhteenvedon perusteella aivan äskettäin uudet kansalliset ravitsemussuositukset. Keskeisiä suosituksia olivat:
- rajoittaa kaloreita sokerista ja tyydyttyneestä rasvasta
- vähentää suolaa
- suosia erilaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä
- suosia täysjyväviljatuotteita, vähärasvaisia maitotuotteita, monipuolisesti kalaa, siipikarjaa, vähärasvaista lihaa, pähkinöitä ja palkokasveja.
Siis tuttua asiaa. Myös määrälliset suositukset ovat samat kuin meillä: Tyydyttynyttä rasvaa ja lisättyä sokeria vähemmän kuin 10 % energiasta ja suolaa alle noin 5 grammaa. Uutta painotusta on korostaa ruuan kokonaisuutta ja terveellisiä valintoja läpi elinkaaren.
Miten edistää terveellistä syömistä?
Meillä ja useissa länsimaissa on edetty suositusten suuntaan ja saatu paljon aikaan. Kuitenkin edelleen ollaan kaukana suosituksista ja suurta kansanterveydellistä parannusta voitaisiin vielä saada aikaan. Usein kysytään, mikä estää. Miten terveellisen ruokavalion noudattamista voitaisiin helpotta ja poistaa esteitä? Taustana on havainto, että pelkkä ravintovalistus ei yksin auta. Avainkysymys on elintarvikkeiden koostumukseen vaikuttaminen niin, että huomio ei ole pelkästään yksilön usein hankalissakin valinnoissa.
Kiinnostava ajankohtainen tilanne on Englannissa, jossa pääministeri Cameron on ilmoittanut julkistavansa kevään kuluessa suunnitelmansa englantilaisten, ja erityisesti lasten, ruokavalion parantamisesta. Yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta Englannin kansanterveysviranomainen ja useat muut tahot ovat esittäneet seuraavantapaisia asioita toimenpideohjelmaan:
- Vähennetään seuraavan viiden vuoden aikana ruokien ja juomien sokeria 50 % ja tyydyttynyttä rasvaa 20 %,
- lopetetaan epäterveellisten ruokien mainonta,
- julkisille ruokahankinnoille velvollisuus noudattaa ohjeita,
- elintarvikepakkauksiin pakolliset värikoodit suola-, sokeri-, rasva- ja kaloripitoisuuden mukaan.
Tällainen suunnitelma on radikaali, mutta olisi varmaan vaikuttava. Lähikuukaudet näyttävät, miten pääministeri aikoo lopulta suunnitelmansa muotoilla ja toteuttaa. Päätöstä kannattaa seurata myös Suomessa ajatellen terveellisen ravinnon edistämistä ja kansanterveyden parantamista.
”Make the healthy choice the easy one”
Lähtökohtana kansanravitsemuksen kehittämisessä on, että ihmiset haluavat periaatteessa syödä terveellisesti. Mutta tämän pitäisi olla riittävän helppoa ja maukasta. Maku on kuitenkin pitkälti tottumuskysymys, kuten kehitys suolan suhteen osoittaa. Suomalaisten suolan saanti on merkittävästi vähentynyt alentaen verenpainetasoamme. Kehitys on tapahtunut pääsääntöisesti ilman ihmisten omia valintoja, kun elintarvikkeiden suolapitoisuutta on asteittain vähennetty.
Samaa linjaa tulisi edelleen jatkaa niin suolan, rasvan laadun kuin sokerin suhteen. Tämä voi tapahtua teollisuuden omilla toimilla – tai paineen kasvaessa julkisella säätelyllä, kuten mm. Englannissa suunnitellaan. Toisin kuin tupakka-asiassa, jossa tiukalla säätelyllä on saatu valtava muutos, ravinnon suhteen on mahdollista edetä positiivisella tavalla: Yhdistää terveyden, maun ja elinkeinoelämän vaatimukset, jos on riittävästi tahtoa.
Terveyden edistäjien tavoite on kehittää yhteiskuntaa niin, että terveelliset vaihtoehdot tulisivat ihmisille riittävän helpoiksi. ”Make the healthy choice the easy on” on iskulause. Tämän tulisi olla myös ravitsemuspolitiikan keskeisiä tavoitteita.