Pekka Puskan valmisteltu puheenvuoro lähetekeskusteluun 8.11.2017
Tällä lakiesityksellä muutettaisiin yleisestä asumistuesta annettua laki. Esityksen mukaan yleisessä asumistuessa otettaisiin käyttöön erillinen enimmäisasumismeno asunnon osan asumismenolle – eli siis ns. osa-asunnon normi. Esitetyssä muodossaan laki leikkaisi asunnon osaa vuokraavan tuensaajan enimmäisasumismenoa 80 prosenttia alueen enimmäisasumismenosta. Normi vaikuttaisi asumistuen saajiin, jotka vuokraavat tai alivuokraavat asunnon osaa, kuten solu- tai kimppa-asuntoa ja myös alle 20 neliön asuntoa.
Merkittävä osa niistä arvion mukaan noin 12.000 henkilöstä, joita esitys koskee, ovat opiskelijoita, jotka muita useammin asuvat kimppa- tai soluasunnoissa. Sen vuoksi asiaa on ymmärrettävästi arvioitu opiskelijajärjestöjen piirissä ja oltu hyvin huolissaan.
Osa asunnon normi poistettiin yleisestä asumistuesta vuoden 2015 alussa, koska haluttiin yksinkertaistaa tukea, mikä nykyisen byrokratiapurkutalkoon aikana on edelleen tärkeä asia. Haluttiin myös lisätä asukkaiden mahdollisuuksia valita asuntonsa tarjolla olevasta asuntokannasta.
Opiskelijajärjestöt, kuten mm. SYL, toteavat kritiikissään, että osa-asunnon normi heikentäisi edullisimpien asumismuotojen suosiota opiskelijoiden parissa. On myös todettu, että osa-asunnon normi asettaisi enimmäisasumismenojen tason kuntaryhmissä III ja IV niin alhaiseksi, että edes omakustannusvuokrilla toimivien opiskelija-asuntosäätiöiden on hankala tarjota normin piirissä olevia asuntoja kyseiseen hintaan.
Tämä osa-asunnon normi ilman muuta heikentäessään edullisempien asumismuotojen suosiota opiskelijoiden parissa ajaisi osaa opiskelijoista kalliimpiin yksiöihin ja pienin kaksioihin, mikä lisäisi asumiskustannuksia ja millä olisi vaikutusta myös yliopistokaupunkien asuntotilanteeseen.
Opiskelijajärjestöt toteavat, että osa-asunnon normin käyttöönotto tekisi yleisestä asumistuesta monimutkaisemman ja kannustaisi opiskelijoita siis asumisratkaisuihin, jotka vesittäisivät asetettuja säästötavoitteita.
Yleisen asumistuen suuriin kustannuksiin verrattuna nyt puhutaan siis hyvin pienestä asiasta, monesti taloudellisesti tiukoilla olevasta väestöryhmästä ja hyvin kyseenalaisista säästötavoitteista. Kritiikki vaikuttaa sen verran painavalta ja perustellulta, että valiokunnan tulee käsittelyssään paneutua siihen huolella.