Olen seurannut sote-asiaa varsin läheltä sen alkuvaiheesta asti. Se on ollut varsin surullista katsottavaa, kun asiantuntijoilla on kerta toisensa jälkeen pyyhitty pöytää, ja poliittinen riitely on hoitanut loput. Suurimmat ongelmat aiemmin liittyivät väestöpohjaan ja erilaisiin kuntamalleihin.
Yhtenevät tavoitteet
Uudistuksen päätavoitteista ei sinänsä ole ollut suuria erimielisyyksiä. Ne ovat koskeneet keinoja. Laajalti hyväksyttyjä tavoitteita ovat järjestelmän tehostaminen laajemmalla väestöpohjalla, hoitoketjujen integraatio, painopisteen siirtäminen peruspalvelujen ja terveyden edistämisen suuntaan, kustannusten säästö ja laajempi valinnan vapaus sekä palvelujen tasapuolinen saatavuus. Mielestäni nämä erilaiset tavoitteet on käsillä olevassa mallissa pyritty mahdollisimman hyvin sovittamaan yhteen.
Sote-kritiikki ampuu usein maakuntia. Kuitenkin maakunnat muodostavat laajasti hyväksytyn aluepohjan sotelle – ja lisäksi yksinkertaistavat aluehallinnon himmeleitä. On sanottu, että sote on hyvä mutta maakunnat ei. Tässä on se suuri virhe, että aiemmat sotet ovat kaatuneet juuri erilaisiin kuntapohjaisiin malleihin. Soten toteutus perustuu nyt maakuntaan aluepohjana. Ilman tätä sote kaatuu, ja ollaan taas alkupisteessä. Maakuntahallinto palvelee siis sotea. Asiat liittyvät erottamattomasti yhteen.
On toki myönnettävä, että esitettyyn malliin – niin kuin jokaiseen mahdolliseen – liittyy haasteita, koskien mm. integraation toteutumista, kustannuksia sekä tilaaja-tuottaja mallia. Nämä konkreettiset ongelmat liittyvät valittuun valinnanvapausmalliin, jonka haasteita on tässä viimeisimmässä esityksessä pyritty monin tavoin hiomaan ja saamaan asia hyvin maakunnan hallintaan. Samalla on muistettava, että yksityisten
palveluntuottajien laajempi mukaanotto tuo peruspalveluihin lisää kapasiteettia – puhumattakaan siitä, että valinnanvapauden lisääntyminen on arvokasta.
Vastauksia kritiikkiin
Eräs huomion arvoinen kritiikki koskee tilaaja-tuottaja mallia, josta muualla maassa on ongelmien vuoksi luovuttu. Huonosti hoidettuna se tässä sotessakin voi olennaisesti lisätä byrokratiaa ja kustannuksia, ellei asiaa maakunnissa järjestetä hyvin. Olennaista on välttää kaksinkertaisen hallinnon rakentamista niin, että maakunnan oma hallinto on kevyt ja toimii poliittisen sekä strategisen päätöksenteon tukena. Ja varsinainen operatiivinen hallinto huolehtimaan mm integraation toteutuksesta rakennetaan liikelaitokseen, joka vastaa noin 80-90 % maakunnan soten kustannuksista. Tämäkin asia on pitkälti maakuntien käsissä.
Keskustelussa käytetään varsin surutta sanontaa, että asiantuntijat kritisoivat”. Kuitenkin kuullaan kovin monenlaisia asiantuntijakommentteja eri suuntiin. Toisin kuin takavuosina, nyt on vaikea nähdä tämän mallin suhteen yhtenäistä asiantuntijakritiikkiä. Esimerkkinä huolettomasta käytöstä on äskettäin suuressa lehdessä ollut sanonta, että ”maakuntamalli ei miellytä asiantuntijoita”. Kuitenkin asiantuntijoiden kritiikki maakuntia kohtaan on ollut hyvin harvinaista. Toki maakunta-alueiden lukumäärästä on erilaisia mielipiteitä. Ja THLn asiantuntijat, jotka ovat aiempiin malleihin olleet perustellusti kriittisiä, pitävät tätä versiota toteuttamiskelpoisena ja kannustavat etenemiseen.
Kysymys alueiden lukumäärästä riippuu siitä, tarkastellaanko asiaa erikoispalvelujen vai peruspalvelujen näkökulmasta. Tämä jälkimmäinen näkökulma, jota yleisesti pidetään eräänä soten keskeisenä tavoitteena, puhuu juuri luonnollisten ja toiminnallisten maakuntien puolesta. Monet erityispalvelut vaativat keskittämistä ja maakuntien yhteistyötä, mutta siinä ei ole yhtä oikeaa lukumäärää: Eräät toiminnot tulee keskittää valtakunnallisesti, eräät yliopistosairaaloihin jne. Ja kysymys on siis maakuntien yhteistyöstä erilaisissa tarpeissa.
Kritiikissä sanotaan usein, että sote monimutkaistaa hallintoa. Kuitenkin asia on juuri päinvastoin. Satoja erilaisia hallintoelimiä korvataan 18 itsehallinnollisen maakunnan demokraattisella hallinnolla. Kun monet alueelliset hallintoelimet ovat olleet osa valtion hallintoa, tulevat ne nyt maakunnan demokraattiseen hallintoon.
Kritiikissä sanotaan usein, että palvelut keskittyvät kauemmaksi ihmisistä. Eli ollaan huolissaan tapahtuneesta kehityksestä, että peruspalvelut keskittyvät. Tämä kehitys on ollut seurausta järjestelmämme sairaala- ja laitosvaltaisuudesta. Soten tavoitteena on nimenomaan siirtää painopistettä
laitosvaltaisuudesta ihmisiä lähellä oleviin peruspalveluihin. Teknologian kehitys, ehkäisevän työn vahvistaminen ja juuri peruspalvelujen vahvistaminen vähentävät painetta sairaaloihin ja laitoksiin. Julkisen talouden tiukoissa raameissa soten tuoma painopisteen muutos on ainoa mahdollisuus vahvistaa peruspalvelujen resursseja ja siis huolehtia niiden riittävyydestä – että päästään lääkäriin ja vanhukset hoidetaan.
Entä säästääkö sote rahaa? Voidaan esittää mitä erilaisimpia teoreettisia arvioita siitä, kuinka sote säästää rahaa tai lisää kustannuksia. Varmaa kuitenkin on, että nykyistä tehokkaammalla järjestelmällä, jossa toimintoja on eri tavoin tehostettu ja palveluketjuja integroitu, voidaan hillitä kustannusten kasvua. Samalla rahalla saadaan siis enemmän terveyttä.
Palataan vielä maakuntakritiikkiin: On sanottu, että sote-palveluja ei pitäisi luovuttaa pois kaupungeilta eikä kunnilta. Mielestäni raskaiden ja kuntarajat ylittävän yhtenäisen palvelujärjestelmän siirtäminen maakunnille päinvastoin hyödyttää kaupunkeja ja kuntia. Ne voivat entistä paremmin keskittyä kuntalaisten etujen valvontaan sekä hyvinvoinnin, koulutuksen ja elinvoimaisuuden asioihin.
On myös sanottu, että uudistuksesta pitäisi kysyä EUlta. EUn säädökset ja koneisto ovat monimutkaiset, ja johonkin osaan voi aina vedota. Kuitenkin EUn keskeinen periaate on, että sillä on yhteinen kauppa- ja maatalouspolitiikka sekä ulkopolitiikkaa koordinoidaan. Terveydenhuolto ja sosiaalipolitiikka ovat kunkin maan oman päätöksenteon asioita. Tästä täytyy pitää kiinni, eikä kysyä lupaa EUlta eikä päästää EUta laajenemaan alueelle, joka ei sille kuulu. Kysymys on julkisesti rahoitetusta terveydenhuollostamme!
Sote poliittisena lyömäaseena
Sotesta on tullut kulloisellekin oppositiolle hallituksen lyömäase, jota on käytetty mitä erilaisimmin perustein – usein jopa sisältöön katsomatta. Kun hanke on hyvin laaja, ihmisten on vaikea asiaa mieltää. Ja kun kysymys on kaikille tärkeistä asioita – terveydestä ja sosiaalisesta tuesta, se on oiva pelotteluase.
Vuosien viivytysten jälkeen uudistus on todella tärkeä saada toteutukseen. Enää ei ole aikaa viivytellä. Tähän on vuosien varrella toitotettu vasta-argumenttia: Parempi ottaa aikalisä kuin toteuttaa huono uudistus. Tätä ei voi loputtomasti jatkaa.
Joskus tulee aika sanoa: ei enää voida vitkutella, on aika siirtyä toteutukseen. Täydellistä mallia ei olekaan. Monet huolet ja haasteet ovat toki todellisia, mutta niitä on siis tähän esitykseen paljon hiottu ja annettu maakunnille eväät hyvään toteutukseen. Näin ison uudistuksen kohdalla on myös vaikea ennakoida kaikkia seurauksia. Kaikki ei tule menemään kuin Strömsössä. Mutta maakunnilla on erittäin hyvät edellytykset seurata tilannetta ja tehdä korjaavia toimenpiteitä.
Sote maaliin – sekä toteukseen ja jatkotoimiin
On myös muistettava, että valmistelu maakunnissa on pitkällä. On siis aika lähteä maakunnissa toteutukseen. Samalla on muistettava, että uudistuksen jälkeen työtä on jatkettava. On toki korjattava havaittavia ongelmia. Työterveyshuolto tulee myös aikanaan kytkeä soteen. Ja tulee ryhtyä valmistelemaan maakuntien verotusoikeutta, eli kustannusten siirtämistä valtiolta maakunnille. Vain omien varojen kautta maakunnat voivat olla oikeasti itsehallinnollisia ja toimissaan kustannusvastaavia.
Ja hyvin tärkeää on panna nykyistä suurempi paino ongelmien ehkäisyyn, jossa on suuri potentiaali. Tämä koskee niin sote-palveluja kuin kuntien terveyden edistämistä ja kansallista terveyspolitiikkaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta – ja usea muu valiokunta – tulevat perehtymään tähän lakiesitykseen. Asiantuntijakuulemisten perusteella voidaan joitakin kohtia vielä hioa. Mutta nyt on aika päättä ja siirtyä käytännön toteutukseen. Ja ruveta saavuttamaan tuloksia, jotka hyödyttävät suomalaisten tarvitsemia palveluja. Vaihtoehtona on, että takavuosina meitä hyvin palvelut järjestelmämme edelleen rapautuu ja palvelukenttä tulee yhä enemmän yksityisten firmojen rahastuslähteeksi – niille, joilla on varoja. Ja vähävaraisten palvelujen saanti entisestään vaikeutuu.
Nyt kun soten ratkaisun aika lähestyy, herää taas varoittavia sormia, jotka haluavat eri syistä pelotella ja kaataa uudistuksen. Kuten sanottu, täydellistä mallia ei olkaan. Nykyisessä mallissa on kuitenkin aiempia ongelmia paljon hiottu pois, ja maakunnilla tulee olemaan suuret mahdollisuudet toteuttaa uudistus alueellaan järkevästi. Nyt on aika lopettaa jahkailu, joka on kestänyt aivan liian kauan. Suomi – ihmiset ja potilaat – tarvitsevat tämän uudistuksen, ja eduskunnan tulee nyt saattaa sote maaliin!