”Kansanterveyden ensimmäinen vallankumous” oli kulkutautien voittaminen, joka tapahtui Suomessa ennen sotia lapsi- ja äitiyskuolleisuuden, tuberkuloosin ym. torjunnan muodossa sellaisten pioneerien kuin Arvo Ylppö, Severi Savonen ym. johdolla. ”Kansanterveyden toinen vallankumous” on, kun sotien jälkeen valtaongelmaksi nousseet eräättä tarttumattomat taudit, ja varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, on saatu kuriin, missä työssä Pohjois-Karjala projekti oli 19070-luvulta alkaen lipunkantaja. Tänä päivänä nämä taudit ovat siirtyneet yhä vanhempiin ikäryhmiin, ja 2000-luvulla yhä tärkeämpi kysymys on terve ikääntyminen.
Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä on itsenäisyyden aikana kasvanut huimasti. Ennen sotia se johtui pääasiassa lapsikuolleisuuden vähenemisestä. Sotien jälkeen ja Pohjois-Karjala projektin aikana eliniän piteneminen johtui varsinkin työikäisten sydänkuolemien suuresta vähenemisestä. Tällä vuosituhannella eliniän pitenemiseen vaikuttaa yhä enemmän kuolleisuuden väheneminen yhä vanhemmissa ikäryhmissä.
Kansanterveyden kuvan muutosten myötä työn painopisteet ovat muuttuneet. Kulkutautien sijaan kansanterveyttä säätelevät olennaisesti tarttumattomat elintapasairaudet. Vakavien tautien rinnalla painotetaan yhä enemmän terveyden edistämistä ja hyvinvoinnin lisäämistä. Fyysisten sairauksien ohella korostetaan mielenterveyttä ja sen edistämistä. Ravintoasioissa on siirrytty puutostaudeista terveellisen ja painonhallintaa tukevan ruokavalion edistämiseen.
Kansantautien taustalla olevat elintavat ovat keskeisessä asemassa sekä ennenaikaisten kuolemien ja sairastavuuden torjunnassa että terveyden, suorituskyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä. Elintapoihin vaikuttamisessa ”terveyskasvatuksen” rinnalla yhä tärkeämpää on terveitä elintapoja tukevan ympäristön edistäminen, missä terveyspolitiikan ja ”terveyttä kaikissa politiikoissa” korostuvat.
Nykyisten elintapasairauksien torjunnan varsinainen alku sijoittui 1970-luvun alkupuolelle, kun erityisesti Pohjois-Karjala projektin puitteissa ruvettiin soveltamaan silloin varsin uutta lääketieteellistä tietoa. Ruvettiin korostamaan ennalta ehkäisyn suurta kansanterveydellistä potentiaalia ja elintapoihin vaikuttamista laajalla yhteisöinterventiolla.
Jokaisella ihmisellä on oma vastuu elintavoistaan. Mutta toisin kuin Pohjois-Karjala projektin alkuaikoina, tänä päivänä ihmisten tieto riskitekijöistä ja kiinnostus terveydestä on aivan toista luokkaa. Sen vuoksi yhä tärkeämmäksi tulee kysymys kansalaisten mahdollisuudesta terveyteen ja tätä tukevasta terveyspolitiikasta. Tätä koskevat toimet eivät ole kansalaisten holhoamista, vaan suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä terveelliseen suuntaan – erityisesti ajatellen lapsia ja nuorisoa.
Vaikka terveydenhuollon vaikutus kansanterveyteen on rajallinen, voi se oikein toteutettuna tukea paljon tautien ehkäisyä ja terveyden edistämistä. Sote-uudistuksen tavoitteena on peruspalvelujen ja terveyden edistämisen vahvistaminen. Oikein toteutettuna tämä voi todella sekä tukea kansanterveyden myönteistä kehitystä että turvata kustannus-tehokkaan terveydenhuollon.
Tämän päivän terveyden edistämisen työssä on kansainvälisyydellä yhä tärkeämpi osuus. Rajat ovat yhä matalammat, elinkeinoelämä on kansainvälistä, kansainväliset sopimukset ovat laajentuneet ym. Kun elintapasairaudet ovat nyt levinneet koko maailman suurimmaksi terveystaakaksi, on suomalaisilla kokemuksilla paljon annettavaa, mutta myös opittavaa. Myös Suomen kansanterveyden kannalta on tärkeää olla mukana kansainvälisillä terveysfoorumeilla.
Terveydenhoitajapäivät 2.2.2017