Eduskunnassa keskusteltiin 19.9. alkoholilaista ja alkoholipolitiikasta. On usein pohdittu, että miksi kahdessa kansanterveyteen niin voimakkaasti vaikuttavissa asioissa on viime vuosikymmeninä menty eri suuntaan. Tupakan suhteen on tapahtunut valtava positiivinen muutos, jonka seurauksena tupakkasyöpäluvut ovat tavattomasti kaunistuneet ja joka on paljon vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien vähenemiseen. Kuitenkin samaan aikaan alkoholin kulutus ja haitat ovat moninkertaistuneet.
Vastaus on pitkälti erilaisessa politiikassa. Tupakka-asiassa meillä on pitkään valistuksen ohella toteutettu hyvää tutkimukseen perustuvaa tupakkapolitiikkaa. Tupakkalakia on jatkuvasti kehitetty ja tupakkaveroa nostettu. Samaan aikaan on alkoholipolitiikkaa monella tavalla löysätty, ja vuonna 2004 tehtiin vielä huomattava veronalennus. Vasta viime vuosien viisi maltillista veronkorotusta ovat kääntäneet alkoholinkulutuksen laskuun.
Tupakoinnin vähentämisessä on olemassa vahvoja näyttöön perustuvia keinoja, joista asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä. Tehokkain keino on hinta, jota säädellään verotuksella. Muita tehokkaita keinoja ovat täydelliset tupakointikiellot ravintoloissa ja työpaikoilla sekä täydellinen mainontakielto, myynti-ikärajat sekä myös vieroitustyö, varoitukset ja valistus.
Suomi on käyttänyt näitä keinoja tehokkaasti. Jo 1970-luvulla ensimmäisen tupakkalain mukana olimme kansainvälisen tupakkapolitiikan kärjessä. Sen jälkeen tapahtuneet lukuisat tupakkalain muutokset ovat
pitäneet meitä kansainvälisen tupakkapolitiikan eturivissä. Tosin useissa maissa on joissakin yksityiskohdissa menty meitä pidemmälle, mm. säätämällä standardipakkauksista. On kuitenkin todettava, että STM on asettanut uuden tupakkatyöryhmän valmistelemaan tupakkapolitiikan uusia toimia seuraavalle eduskuntakaudelle – kohti Savutonta Suomea.
Tupakan hinta-vero- instrumenttia olemme myös käyttäneet jatkuvasti. Se onkin erinomaisen kustannusvaikuttava toimenpide, koska se vähentää tehokkaasti tupakointia ja sen haittoja sekä valtion sote-kustannuksia, mutta tuo samalla valtiolle kaivattuja lisätuloja. Näistä päätöksistä huolimatta tupakan hinta ei Suomessa ole länsimaisesti katsoen erityisen korkea. Kun meillä savukeaskin keskiarvohinta on viimeisten korotusten jälkeen 6,7 euroa, on se Ranskassa 6,8, Irlannissa 9,7 ja Australiassa peräti 15,90 euroa. Englannissa on viimeisten korotusten jälkeen minimihinta 10,1 euroa ja suunnitelma on korottaa lähivuosina hintaa vielä tuntuvasti.
Tässä valossa nyt käsiteltävä tupakkaveron korotus on oikean hyvä. VM:n arvion mukaan näiden kahden vuoden korotusten jälkeen tupakka-askin hinta on v. 2019 lopussa 7,9 euroa eli vielä kaukana maailman
kärkimaista. Lakiesitys on kuitenkin oikean suuntainen, ja myös verorakennetta parannetaan hyvin.
Tupakan, kuten myös alkoholin, veronkorotuksissa kysytään usein, että eikö se lisää salakuljetusta. Tätä on toki tarkkaan seurattava, mutta suomalaiset hinnankorotukset eivät ole olennaisesti näin vaikuttaneet. On mielenkiintoista todeta, kuinka eteläisen Euroopan maissa, joissa tupakan ja alkoholin hinta on pienin, on suurin salakuljetus. Meillä täällä pohjoisessa Euroopassa on korkeimmat hinnat, mutta vähäisin
salakuljetus. Tupakan suhteen on vielä muistettava, että kansainvälisen tupakkakonvention mukana tuleva
salakuljetuksen torjunnan protokolla tulee luomaan varsin tehokkaan kansainvälisen mekanismin salakuljetuksen torjunnassa.
Hyvän tupakkapolitiikan, mukaan lukien veropolitiikka, ansiosta tupakointiluvut ovat jatkuvasti pienentyneet: Tänä päivänä vain noin 13 % aikuisista tupakoi päivittäin. Tämän kehityksen seurauksena
kysytään, kasvaako tupakkaveron tuotto jatkuvasti, vaikka tupakointi pienenee hyvin vähäiseksi. Ei kasva. Mutta toistaiseksi, ja oletettavasti tämänkin korotuksen jälkeen tupakkaveron tuotto vielä kasvaa.
Keskustelussa on noussut esille tupakkaveron merkitys väestöryhmien tulonjaon kannalta. Kun tupakointi koskee valitettavasti erityisesti alempia sosiaaliryhmiä, varsinkin takavuosina tuotiin esille, että verorasitus koskee erityisesti näitä väestöryhmiä. Tilanne on kuitenkin olennaisesti muuttunut. Tupakointi on jäämässä jo suhteellisen vähäiseksi ja alkaa koskea yhä pienempää väestöryhmää. Näin tupakkaveron korotus alkaa myös yhä tehokkaammin vähentää terveyseroja, joista huomattava osa tulee tupakasta ja alkoholista. Sen lisäksi on muistettava, että hintapolitiikalla voidaan tehokkaasti vähentää tupakointia nuorilla, joista kannamme erityistä huolta.
Olennaista on myös, että Suomi eduskunnan päätöksellä on 180 muun maan kanssa ratifioinut kansainvälisen tupakoinnin torjunnan konvention (FCTC). Sen mukaan tupakkavero on ensisijaisesti tupakkapolitiikan instrumentti.
On vielä muistettava, että tupakka on aivan poikkeuksellinen hyödyke: Joka toinen tupakoiva kuolee tupakointiinsa, ja vuotuisia tupakkakuolemia on edelleen useita tuhansia. Puhumme siis edelleen Suomen kansanterveyden isosta asiasta. Hinta on siis tehokas keino tämän dramaattisen ongelman vähentämisessä.
Lopuksi voidaan todeta, että tutkimusten mukaan enemmistö tupakoivista haluaisi lopettaa tupakointinsa. Vuosikausia tupakoineet voivat säästää huomattavasti lopettamalla tupakoinnin. Monen kohdalla se ei toki ole helppoa, mutta siihen on saatavissa yhä enemmän pätevää asiantuntijatukea. Ja tämä vieroitus on asia, jota Suomen tupakkapolitiikassa tulee edelleen vahvistaa.