Tämän päivän (31.3.) Iltalehti kirjoitti vaalirahoituksestani aika ison ja mielestäni hyvin myönteisen jutun. Olen todella lähtenyt vakavasti liikkeelle, kun käsitykseni mukaan nyt tarvitaan poliittisessa päätöksenteossa enemmän asiantuntemusta ja kokemusta. Tämä koskee myös isoja asioita, joita tunnen erityisen hyvin ja joihin haluan vaikuttaa – erityisesti terveys- ja sosiaalipolitiikkaa ja koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa. Varsinkin sote-asian ympärillä tapahtunut poliittinen sekoilu on ollut surkeaa katsottavaa.
Kuten Iltalehti kirjoitti, rahoitan koko kampanjan itse, kun minulla on siihen taloudellisia edellytyksiä. En epäile hetkeäkään, ettenkö vuosien monipuolisen yhteistyön perusteella olisi saanut hyvinkin monelta taholta vaalirahoitusta. Kun minulla on taloudelliset mahdollisuudet, katsoin kuitenkin parhaimmaksi kustantaa koko kampanjan itse. Tällöin ei tule mitään riippuvuuksia eikä kiitollisuudenvelkaa.
Pidän kyllä yhteistyötä ja vuorovaikutusta elinkeinoelämän kanssa tärkeänä ja hyödyllisenä. Eikä vapaassa maassa ole mitään väärää antaa ja saada tukea intressiryhmältä. Mutta ei pidä sulkea silmiä tällaisen toiminnan mahdollisilta haittapuolilta. Tarkoitan erityisesti ihmisten terveyden kannalta haitallista lobbausta, jota olen urani aikana, niin kansainvälisesti kuin kotimaassa joutunut seuraamaan.
Takavuosina usean vuosikymmenen ajan tupakkateollisuus lobbasi suurella rahalla tupakkalainsäädäntöä vastaan, myös suomalaisille päätöksentekijöille. Tämä on varsin hyvin dokumentoitu sen jälkeen kun amerikkalaisten tuomioistuimien päätöksellä tupakkateollisuuden paperit tulivat julkisiksi. Heikki Hiilamo on kirjassaan ”Kieltämisen ammattilaiset” kuvannut näitä tupakkateollisuuden operaatioita Suomessa.
Tänä päivänä on vastaavan tyyppistä erittäin intensiivistä lobbausta erityisesti alkoholiteollisuuden taholla. Varsinkin panimoteollisuus on hyvin aktiivinen. Kun WHO-aikanani vedin WHOn globaalin ravinto-terveys-strategian valmistelua, jouduin varsin ankaran lobbauksen ja painostuksen kohteeksi kansainvälisten virvoitusjuomajättien, ja varsinkin Coca-Colan taholta, mikä on myöhemmin kuvattu eri yhteyksissä. Coca-Colaa avustivat eräät amerikkalaiset senaattorit, jotka olivat dokumentoidusti saaneet huomattavaa vaalirahoitusta.
Hiljattain ilmestyneessä terveyspoliittisessa kirjassani ”Raha tai henki” käsittelen varsin paljon talouselämän ja kansanterveyden välisiä yhteyksiä. Mielestäni raha ei saa jyrätä ihmisten terveyttä, mutta viisaalla toiminnalla voidaan pitkälti yhdistää taloudellisen kehityksen sekä kansanterveyden ja kestävän kehityksen tarpeet.