Mitä sotelle tapahtuu?
Tätä kirjoitettaessa sote-uudistuksen kohtalo eduskunnassa on vielä auki. Perustuslakivaliokunta esitti merkittävää kritiikkiä hallituksen esityksen perustuslaillisuudelle. Erityinen kritiikki kohdistui siihen epädemokraattisuuteen ja monimutkaisuuteen, jonka viisi isoa sote-aluekuntainliittoa tuovat 19 tuotantoaluekuntainliittojen päälle. Valiokunta toi selvästi esille, että uudistus voitaisiin rakentaa pelkästään näin 19 integroidun alueen varaan. Ja sen päälle valtakunnallinen ohjaus.
On muistettava, että uudistus on kiireellinen. Käsitykseni on, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula yrittää vielä hartiavoimin saada uudistusta pelastettua perustuslakivaliokunnan järkevän kannan mukaan. Ja peruspalveluministeri Susanna Huovinen lienee vahvasti tätä edesauttamassa.
Uudistuksen kanssa on vatkailtu jo 5-6 vuotta, vaikka monilla asiantuntijoilla oli alusta alkaen selvä käsitys uudistuksessa tarvittavista periaatteista. En voi olla muistelematta, että jo 5-6 vuotta sitten Paula Risikko esitti uudistuksen pohjaksi ”Risikon mallia eli noin 25-30 integroitua palvelualuetta. Silloin THLn puolesta kannatin tätä periaatetta, mutta puhuimme 15-20 alueesta. Sen jälkeen koko homma sekosi, kun Kataisen hallitus päätti kytkeä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kuntauudistukseen, mikä oli suuri virhe.
Tämä 19 integroidun alueen malli valtakunnallisella ohjauksella on Suomen oloihin sopiva, ja myös toteutettavissa paljon helpommin kuin monet hyvinkin erilaiset mallit. Maakunnallisista kuntainliitoista voidaan aikanaan siitä myös maakuntahallinnon pohjalle, jos siihen löytyy riittävästi poliittista tahtoa. Tämähän oli myös perustuslakivaliokunnan yksi vaihtoehto. Kun luovutaan tähän sosiaali- ja terveydenhuollon isoon integroituun palvelukokonaisuuteen aika vieraasta tilaaja-tuottaja asetelmasta, voitaneen näitä alueita luontevasti ruveta kutsumaan sote-piireiksi tai sote-alueiksi.
Professori Juhani Lehto HS:n mielipidekirjoituksessaan 21.2. kysyi, kenellä vastuu tästä vuosiensähläyksestä. Hän kysyi myös, miksi virkamiehet eivät ole panneet eriävää mielipidettä. Muistutan, että kriittisessä vaiheessa panimme THL:n puolesta eriävän mielipiteen. Sitä jouduimme tosi tarkkaan pohtimaan, kun laitos on kuitenkin ministeriön ja valtioneuvoston alainen, mutta mielestämme se oli asiantuntijalaitoksen velvollisuus.
Jos lakiesitys raukeaa nykyeduskunnalta, on välttämätöntä uuden eduskunnan aikana saada uudistus nopeasti hyväksytyksi, jotta päästään vaativaan toteutukseen ja toimintojen järjestämiseen ja myös päättämään rahoituksen periaatteista. Rahoituskeskustelu on oudosti pyörinyt säästöjen ympärille. On kuitenkin kysymys siitä, että seuraaviksi vuosikymmeniksi luodaan mahdollisimman pätevä terveyden ja sosiaalihuollon järjestelmä, jota rahoitetaan sitten käytettävissä olevien varojen puitteissa.
On myös muistettava, että lakiesityksen hyväksyminen on vasta uudistuksen alku. Tarvitaan paljon hallinnollisia järjestelyjä, ja on kiireellistä ryhtyä myös monenlaiseen sisällölliseen kehittämiseen.
