Alkoholin suuria kansanterveydellisiä ja yhteiskunnallisia haittoja tuskin kukaan kiistää. Alkoholi on iso asia: Kansanterveyden kannalta jäävuoren huippuna ovat noin 3000 vuotuista kuolemaa, joka on yli kymmenen kertaa enemmän kuin liikennekuolemat. Yhteiskunnallisesti on kysymys sote-palvelujen ja poliisityön rasitteista, työelämän ongelmista, perheiden taakasta, terveyseroista ja suurista kustannuksista.
Onko alkoholi yksilön asia, kuten alan teollisuus mielellään korostaa? Kyllä on sitäkin.
Onko alkoholi myös yhteiskunnan asia? Kyllä on. Jopa perustuslain mukaan valtion on edistettävä kansalaisten terveyttä. Tutkimuksiin perustuvilla keinoilla voidaan olennaisesti vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja vähentää haittoja, ilman että olennaisesti rajoitetaan kenenkään mahdollisuuksia alkoholin saantiin. Avainasemassa ovat hinta ja saatavuus. Asiallinen valistus on aina tarpeen, mutta se ei juuri vaikuta suoraan.
Nyt on esillä hanke, jonka tarkoituksena on yhtenäistää ja modernisoida alkoholilainsäädäntöä ja vähentää turhaa byrokratiaa. Siitä ollaan pitkälti yhtä mieltä. Mutta tässä on kysymys myös kaupassa myytävän alkoholin pitoisuuden ylärajasta. Siitä päättämien ei ole byrokratiaa, sen paremmin kuin esimerkiksi nopeusrajoitusten suuruudesta.
Useimmilla ihmisillä on mielipide siitä, miten alkoholihaittoja pitäisi vähentää. Monet niistä ovat hyviä. Mutta nyt meillä on tehtävä konkreettiset päätökset pöydällä olevasta alkoholilaista. Se on valmisteltu pätevästi alan asiantuntijoita kuullen – lukuunottamatta pykälää, joka tuli myöhemmin poliittisen ohjauksen perusteella. Korostan, että tämä nykyaikaistettu alkoholilainsäädäntö on syytä hyväksyä, mutta puheena oleva ja alkoholipoliittisesti ylivoimaisesti tärkeimmän pykälän osalta STM alunperin valmistelemassa muodossa.
Toteutuessaan korkeampi alkoholipitoisuusraja tulisi ilman muuta nostamaan väestön alkoholin kulutusta. Suomalaisten alkoholista tulee noin puolet oluesta, jota myydään noin 6.000 myyntipisteessä, ja lain hyväksymisen jälkeen jopa noin 13.000 pisteessä. Jos samoille hyllyille tulee vahvempaa olutta ja vielä halvemmalla, on suurta älyllistä epärehellisyyttä väittää, että alkoholin kulutus ei lisääntyisi.
On vaikea arvioida tarkkaan, kuinka paljon alkoholi kokonaiskulutus kasvaisi. THL:n varovainen arvio on 6 %. Tällainen alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntyminen puolestaan johtaa yleensä varsin suoraviivaisesti terveys- ja muiden haittojen lisääntymiseen – ja usein jopa suhteellisesti enemmän kuin kokonaiskulutuksen kasvu. Elimistö ei tee eroa siihen, tuleeko etanoli oluesta, viineistä tai väkevistä.
Vahvan oluen ja limuviinan tulo kauppoihin, kioskeihin, huoltoasemille sekä baarien, ravintoloiden ja pubien ulosmyyntiin merkitsisi vaikutuksia, jotka olisivat monessa olennaisessa suhteessa täysin vastakkaiset nykyhallituksen tavoitteiden ja pyrkimysten kanssa:
- Se tulisi lisäämään kuolemia ja sairastavuutta sekä vähentämään kansalaisten hyvinvointia. Jäävuoren huippuna ovat arvioidut noin 150 vuotuista lisäkuolemaa.
- Se lisäisi jo nyt suurta alkoholiongelmien painetta terveyden ja sosiaalihuoltoon, mikä näkyy mm.
päivystyspisteiden paineena. Tavoitellut sote-säästöt syötäisiin kertaheitolla. - Se tulisi johtamaan alkoholiväkivallan, -häiriöiden ja tapaturmien selvään lisäykseen sekä syömään jo
nyt niukkoja poliisivirkoja, eli juuri vastoin pyrkimystä lisätä kansalaisten turvallisuutta. - Vaikutukset tulisivat näkymään työpaikoilla tavoitellun työn tuottavuuden heikentymisenä.
- Se lisäisi terveyseroja, joista tutkitusti noin puolet tulee alkoholista ja tupakasta.
- Se vaikuttaisi kotien alkoholiongelmien kasvuun ja sitä kautta lasten kasvuympäristöön, mistä nuorten
syrjäytymiskehitys yleensä alkaa.
On huomattava, että mikään tässä ei ole pelottelua tai uhkakuvien maalailua, vaan asiantuntijoiden pätevää arviointia, ja käy ilmi myös hallituksen esityksen taustaselvityksessä. Vuoden 2004 alkoholiveron alennuksen haitalliset vaikutukset ennakoitiin asiantuntijoiden toimesta aikanaan myös varsin tarkkaan.
Esitys vahvoista oluista ja limuviinoista kauppoihin on seurausta Panimoliiton intensiivisestä lobbauksesta, ja se on muutoinkin vastoin kansalaisten terveyttä ja järkevää ajattelua. Kysymys on siitä, voittaako raha ihmisten terveyden!
Panimoteollisuuden työllistävä vaikutus on vähäinen, eikä kauppoja pidä pitää pystyssä oluen voimalla. Paljon suurempi työllistäjä on ravintolat, jotka ovat huomattavia työllistäjiä, ja ravintolassa tapahtuva alkoholin käyttö on ”valvottua juomista”. Vahvan oluen saaminen ravintoloiden ulkopuolelta kaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta heikentäisi entuudestaan ravintoloiden asemaa ja työllisyyttä niissä.
On korostettava, että nyt ei puhuta jo addiktoituneiden alkoholistien asiasta. He hommaavat kyllä alkoholinsa jostakin. Heidän hoito ja kuntoutus on oma tärkeä ja vaikea asia. Nyt on kysymys siitä, että mitä enemmän alkoholia maassa kulutetaan, sitä useampi vähitellen alkoholisoituu. Eli kysymys on olennaisesti alkoholismin ja alkoholihaittojen ehkäisystä maassa. Samalla on muistettava, että monet alkoholin kulutuksen haitat eivät toki rajoitu suurkulutukseen.
Myös eräät muut seikat puhuvat myös omaa kieltään alkoholiprosentin nostamisen torjumisessa:
Kun tällainen ehdotus vuosi sitten tehtiin, sitä perusteltiin hyvin paljon Viron tuonnilla. Paitsi että Virosta tuotavan oluen osuus suomalaisten oluesta on vain noin 5 %, tilanne on sen jälkeen olennaisesti muuttunut: Viron päätös nostaa olutveroa tulee vuoteen 2020 mennessä pienentämään Suomen ja Viron välistä hintaeroa aivan olennaisesti.
Sivuhuomauksena voidaan todeta, että toisin kuin Suomi, Viro ja monet muutkin maat ovat jatkuvasti kiristämässä alkoholipolitiikkaansa kansanterveydellisillä perusteilla. Ja Ruotsissa keskiolutkin on sikäläisessä Alkossa – ja alkoholi kokonaiskulutus ja haitat ovat paljon pienemmät kuin Suomessa!
Keskustelussa varmaan viitataan myös äskeiseen hallituksen budjettipäätökseen korottaa alkoholiveroa. Se on johdonmukaista jatkoa vuosien 2008-14 alkoholiveron viidelle korotukselle, joiden kunkin suuruusluokka oli keskimäärin noin 10 %, kun tämä korotus olisi vanhalla tavalla noin 7,5 %. Tämä on vielä suhteutettava siihen, että tämän ja viime vuoden aikana Viro on nostanut alkoholiveroa 87% ja tulee v. 2018-20 nostamaan edelleen 60%. Kun uusin päätös merkitsisi olutpullon tai purkin hintaa lisää 5-6 senttiä,
jokainen ymmärtää, että tällaisen vaikutus on minimaalinen verrattuna siihen, että yli 10.000 myyntipisteen hyllyillä myytäisiin vahvaa olutta ja limuviinaa.
On myös muistettava esityksestä saadut lausunnot. Vahvan oluen kohdalla 37 lausunnonantajaa vastusti ja vain 11 kannatti. Kannattajien joukossa oli lähinnä alkoholiteollisuus. Vastustajien joukossa oli terveystahojen lisäksi, joilla oli paljon yhteislausuntoja, runsaasti ”kolmansia tahoja”, kuten poliisihallitus, kirkko, Liikenneturva, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, kuntaliitto, Valvira jne.
Uskon ja toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tulee laajasti kuulemaan asiantuntijoita ja suomalaisen yhteiskunnan eri tahojen edustajia, että aikanaan tämä eduskunta tulee tekemään asiassa kansallisesti viisaan päätöksen!