Englannin parlamentti hyväksyi aiemmin lain, jonka mukaan 20.5.2016 jälkeen valmistettujen tupakkapakkausten tulee olla ”tuotemerkittömiä” (”plain packaging”). Se tarkoittaa sitä, että laajojen kuvallisten varoitusten lisäksi tupakka-askeissa ei saa enää olla mitään tupakkateollisuuden omia merkintöjä tai logoja, vain yhtenäisillä kirjaimilla oleva savukemerkin nimi.
Suuret tupakkafirmat, etunenässä British American Tobacco (BAT) ja Philips Morris haastoivat asian oikeuteen vaatien lain kumoamista. Firmat vetosivat mm. tuotemerkkilainsäädäntöön, EU-lainsäädäntöön ja erilaisiin perusoikeuksia koskeviin säädöksiin. Toukokuun 19. päivänä Englannin korkea oikeus (High Court) antoi päätöksen, joka hylkäsi tupakkateollisuuden kaikki vaatimukset. Oikeus totesi, että uusi laki on kaikin puolin perusteltu ja pätevä, eikä ole mitään syytä estää lain voimaan tuloa 20.5.2016.
Oikeus viittasi päätöksessään tupakan tuottamiin tavattomiin vaurioihin sekä valtavaan tutkimusnäyttöön näistä haitoista sekä tupakoinnin vähentämisen keinoista. Oikeus viittasi hyvin paljon Maailman Terveysjärjestön (WHO) Tupakoinnin Torjunnan Puitesopimukseen (FCTC), jonka 180 maan parlamentit ovat ratifioineet ja joka sisältää joukon artikloita tutkimusnäyttöön perustuvista toimista tupakoinnin vähentämiseksi. Oikeus viittasi myös EU:n uuteen tupakkadirektiiviin ja siihen, että EU-oikeus on hiljattain hylännyt kanteet sitä vastaan.
Englannin oikeuden yli 380 sivua käsittävä päätös on varsiin suoraa tekstiä. Se sisältää varsin murskaavaa kieltä tupakkateollisuuden esittämästä ”tutkimusnäytöstä” ja ”asiantuntijoista”. Oikeus totesi, että yleensä tupakkateollisuuden esittämät julkaisut eivät ole läpikäyneet tavallista tutkimusmaailman vertaisarviointia. Eräässä kohdassa oikeus totesi myös, että eräs asiantuntija oli nobelisti, ei hänellä vaikuttanut olevan omaa tutkimusta tai erityistä asiantuntemusta puheena olevasta asiasta.
Oikeus toteaa yhteenvedossaan mm, että ”asian ydin on, onko valtiolla oikeus estää tupakkateollisuutta jatkamasta voittojen keräämistä käyttäen tuotemerkkiään ja muita oikeuksia WHO:n sanoman epidemianlaajuisen terveyskriisin jatkamiseksi, mikä merkitsee suunnattomia seurauksia ja hoidon kustannuksia julkiselle taloudelle”!
Kun WHO:n tupakkakonventio (FCTC) on nyt ollut voimassa reilut kymmenen vuotta ja maa toisensa jälkeen on sen perusteella säätänyt yhä tiukempaa tupakkalainsäädäntöä, kansainvälinen tupakkateollisuus on reagoinut tähän erityisesti kolmella tavalla:
- Käyttänyt apuna ”kolmansia tahoja” (hotelli- ja ravintolaelinkeinoa, viihde-elinkeinoa, tupakanviljelijöiden järjestöjä ym).
- Kehittänyt ja pyrkinyt markkinoimaan ”vähemmän haitallisia tuotteita” (aiemmin kevytsavukkeita, nykyään nuuskaa, sähkötupakkaa ym)
- Haastanut maita oikeuteen uusista tupakkalaeista.
Viimeksi mainittu toiminta on aiheuttanut huomattavia rasitteita varsinkin kehitysmaiden hallituksille, joiden resurssit laajojen oikeudenkäyntien suhteen ovat vähäiset. On kuitenkin tärkeä huomata, että lähes poikkeuksetta hallitukset ovat voittaneet ja lait on todettu päteviksi. Ja lähes poikkeuksetta oikeudet eri maissa ovat päätöksissään viitanneet WHO:n tupakkakonventioon todeten, että sen ratifiointi antaa hallituksille oikeudellisen perustan tällaiseen tupakkalainsäädäntöön.
