Muun muassa Helsingin Sanomissa on ollut keskustelua asunnottomuudesta. Tässä yhteydessä on kannettu myös huolta sote—uudistuksen vaikutuksista.
Asunnottomuus on iso inhimillinen ja yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisemiseen tulisi panostaa. Syyt ovat moninaiset, ja ratkaisut eivät ole helppoja. Taustalla on usein henkilökohtaisten ja sosiaalisten ongelmien vyyhti, jota sitten erittäin usein alkoholi ja päihteet pahentavat.
Sote-uudistukseen liittyvä huoli koskee tehtävien jakautumista maakunnan ja kaupunkien kesken, mistä mm. Helsingin puolelta on kannettu huolta. Sosiaalipalvelut siirtyvät uudistuksessa maakunnille, jolloin myös asunnottomien sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kokonaisvaltaisesti maakunnan palvelujärjestelmän varassa. Vaikka puhutaan maakunnista palvelujen järjestäjänä, käytännön palvelupuisteet ovat entiseen tapaan kentällä, esim. Helsingissä.
Asumisen edellytysten turvaaminen on edelleen kunnan tehtävä, eikä esimerkiksi välinevuokrasopimus ole sosiaalihuoltolain mukainen sopimus. Asukkaan taloudelliset ongelmat, joiden vuoksi kunnan sosiaalitoimi joutuu nykyään usein toimimaan asunnon välivuokraajana, ei myöskään tee asunnosta sosiaalihuollon piiriin kuuluvaa.
Epäselvyyttä on ollut kuntien tukiasuntojen tilanteesta. STM on tarkentanut sote-uudistuksen voimaanpanolain sisältöä siten, että vain osa kuntien tukiasunnoista siirtyisi maakunnalle Ratkaisevaa olisi se, sisältyykö henkilön saamaan palveluun asunto vai ei. Jos asunto on osa peruspalvelukokonaisuutta, on asia sotepalvelua eli maakunnan. Muussa tapauksessa asunnot jäisivät jatkossakin kunnille.
Tätä tilannetta on pidetty ongelmallisena, ja esimerkiksi Kuntaliitto on esittänyt kaikkien vuokrattujen asuntojen siirtämistä maakunnalle. Tällöin viitataan erityisesti päihde- ja mielenterveyspotilaiden tukiasuntoihin. On kuitenkin muistettava, että asumisasiat eivät yleisesti ottaen kuulu maakunnan tehtäviin. Maakunnan on kuitenkin arvioitava sote-palvelujen vaatimaa kriisi- ja tukiasuntojen tarvetta.
Isosta kuvasta on muistettava, että asuntopolitiikka ja asuntojen saatavuus ovat kuntien asia, ja maakunnalla on järjestämisvastuu sosiaalihuollon palveluista. Asunnottomien asunnon järjestämionen on yhdyspinta, jossa kunnan, maakunnan ja järjestöjen tulee tehdä yhteistyötä. Itse asunnon tarjoaminen on kunnan tehtävä, ja tukipalveluista vastaa maakunta.
On selvää, että sote-uudistuksessa tulee rajapintoja, kuten kaikessa hallinnossa. Tämä koskee sotessa mm. kunnan ja maakunnan rajapintoja koululaisten ja lastensuojelun asioissa.
Kuntien vastuuta asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tulee korostaa – myös asunnottomien kohdalla. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävä tarjonta on avain asunnottomuuden vähentämisessä. Tätä työtä tulee tukea sosiaalihuollon tapauskohtaisilla palveluilla.
Rajapinnoista huolimatta vastuut asunnottomien asiassa ovat selvät ja varmaan vielä vahvistuvat toteutuksessa. Tämän lisäksi on erityisen tärkeää, että kaikilla tahoilla ymmärretään asunnottomuuden tragedia ja tehostetaan toimenpiteitä asunnottomuuden poistamiseksi.
