Yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä kansallinen rooli korkeatasoisen tutkimuksen toteuttamisessa usein kansainvälisessä tieteellisessä yhteistyössä. Vain tämän avulla yliopistomme pystyvät antamaan korkeinta opetusta, tutkijamme voivat osallistua kansainvälisiin tieteellisiin foorumeihin, voidaan tuottaa uusia innovaatioita ja ylläpitää kansallista sivistystä. Suomen Akatemialla on tämän tutkimuksen rahoituksessa erittäin tärkeä rooli. Sen vuoksi Akatemian toiminnan järjestämiseen ja hallintoon tulee suhtautua vakavuudella.
Akatemian merkitys meidän kansainvälisesti katsoen aika rajallisessa tutkimusrahoituksessa on keskeinen. Kun yliopistojen omat tutkimusrahat ovat hyvin pienet, kaikki merkittävä tutkimus tehdään ulkopuolisen rahoituksen turvin. Viime vuosina on kansallisesti korostettu paljon elinkeinoelämää ja sen innovaatioita tukevaa tutkimusta. Se onkin tärkeää, mutta sen rahoitus tapahtuu usein ulkopuolisen päätöksenteon raameissa. Hyvän ja vapaan perustutkimuksen, jota rahoitetaan kilpaillusti vertaisarviointiin perustuen, unohtaminen olisi vakava virhe.
Yksimielisiä ollaan siitä, että todelliset innovaation eivät synny ylhäältä ohjatusti, vaan vapaassa tiedeyhteisössä. On toki selvää, että yhteiskunnalla on oikeus jossakin määrin ohjata verovaroin rahoitettavaa tutkimusta, mutta liian pitkälle menevä ohjaus olisi suuri virhe.
Viime vuosien kehitys on yliopistojen ja tieteen hallinnossa lisännyt tiedeyhteisön ulkopuolista valtaa. Yliopistoissa on yliopistolain perusteella lisätty ulkopuolista panosta hallinnossa. Sillä on ollut varmasti myös myönteisiä vaikutuksia, ja yliopistojen hallinto on jäntevöitynyt. Mutta mitalin toinen puoli on ollut, että tiedeyhteisö on vieraantunut oman yliopistonsa asioista. Tämä on nähty kiistattomasti yliopistoväen lisääntyneenä tyytymättömyytenä. Tämä on vaarallista kehitystä, jonka ongelmia parasta aikaa todistamme Tampereen uuden yliopisto kohdalla.
Myös Suomen Akatemian kohdalla on ollut samanlaista kehitystä. Aikoinaan Akatemian korkein hallintoelin oli tieteen keskustoimikunta. Se muodostui pääasiassa tieteellisten toimikuntien puheenjohtajista. Sen jälkeen tuli tilalle Akatemian hallitus, joka muodostettiin yliopistomaailman ulkopuolisista ja usein elinkeinoelämän ja hallinnon asiantuntijoista. Tieteellisten toimikuntien puheenjohtajilla oli sentään läsnäolo- ja puheoikeus.
Tiedän, että tätä laki valmisteltaessa oli esillä ajatus poistaa tämä läsnäolo-oikeus. Se olisi ollut aivan liian pitkälle menevä toimenpide eliminoida tiedettä Akatemian hallinnosta. Hallitukselle on nostettava hattua, että tämä ajatus hylättiin.
Lakiesitykseen on kuitenkin tämän pohdinnan valossa jäänyt toinen ongelma. Tieteellisten toimikuntien jäsenten kausi rajataan aiemmasta kahdesta yhteen. Se on melkoinen ongelma, kun uusilla jäsenillä menee aina oma aikansa päästä sisälle päätöksentekoon. Näin tämä on edelleen omiaan siirtämään päätöksenteon painopistettä hallinnolle. Tiedän, että perusteena on sanottu jäsenten työmäärä, joka voi tutkijoita painaa. Mutta tällaisessa tilanteessa voi aina ilmoittaa, että ei ole käytettävissä toiselle kaudelle.
On myös keskusteltu tieteellisten toimikuntien lukumäärästä. Aiemmin niitä oli tieteenalojen mukaan kuusi. Viime vuosina neljä. Nyt tämä lakiesityksen mukaan tulisi kolme. Tämänkin merkitystä tieteellisen arvioinnin kannalta on kyselty. Kun kuitenkin tieteiden välinen yhteistyö ja aitojen ylittäminen on korostunut, tällaista esitystä voi puolustaa.
Tässä lakiesityksessä on käsittääkseni tarpeellisia hallinnollisia uudistuksia ja siis muissa suhteissa kannatettava, mutta toivon valiokunnan pohtivan huolella, onko riittäviä perusteita rajata toimikuntien jäsenten kausi vain yhteen
Suomen Akatemian merkitys on suuri, ja sitä sekä sen rahoittamaa perustutkimusta pitää kaikin tavoin tukea. Mutta niin yliopistojen kuin Akatemian kohdalla pitää tulevassa päätöksenteossa katsoa, että tiedettä ja yliopistoyhteisöä ei saa lakaista pois hallinnosta. Voidaan kysyä, ollaanko yliopistojen ja Akatemian hallinnossa menty liian pitkälle ulkopuolisen yhteiskunnan, talouselämän intressien ja hallinnon painotuksessa tieteen ja tiedeyhteisön kustannuksella? Tiedettä ei saa unohtaa tieteellisen tutkimuksen johtamisessa!
Pekka Puska, kansanedustaja (kesk), professori
Suomen Akatemiaa koskevan lain lähetekeskustelussa eduskunnassa 14.2.2018
