Maailmanlaajuisesti kansanterveys on yhä enemmän riippuvainen eräistä kroonisista ns elintapasairauksista, jotka ovat vastuussa jo noin 2/3 kaikista kuolemantapauksista. WHOn mukaan näiden tautien taustalla on erityisesti neljä elintapa-asiaa: ravinto, liikunta, tupakka ja alkoholi. Näin on myös Suomessa, jossa muiden kehittyneiden maiden tapaan elintapasairauksien kansanterveydellinen merkitys on ylivoimainen.
Kun ravinnon, tupakan ja myös vapaa-ajan liikunnan kohdalla on pääsääntöisesti tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, alkoholi on kuitenkin asia, jossa kehitys viime vuosikymmeninä on ollut toinen. Alkoholin kokonaiskulutus on nelinkertaistunut ja noussut huomattavan korkeaksi. Tämän mukana alkoholi on noussut keskeiseksi suomalaiseen kansanterveyteen ja yhteiskunnan toimintaan vaikuttavaksi tekijäksi.
Alkoholi on vuosittain vastuussa noin 3000 kuolemantapauksesta, mikä on yli kymmenen kertaa enemmän kuin liikennekuolemien määrä. Ja tämä on vain jäävuoren huippu: Alkoholi aiheuttaa erittäin suuren määrän sote-palvelujen tarvetta, päihdepalvelujen käyttöä, suojakotien tarvetta ym. Alkoholi lyhentää suomalaisten työuria, aiheuttaa huomattavan paljon poliisityötä, vaikuttaa turvallisuuteen ja on monien kotien ongelma. Alkoholin yhteiskunnalliset kustannukset ovat miljardiluokkaa.
Alkoholin kulutuksen kasvun takana on monenlaisia tekijöitä: Varmaan taustalla on slaavilaisen kulttuurin vaikutus, kieltolain jälkeinen vastaliike ja keskioluen vapautus. Myöhempiä tekijöitä ovat EU-jäsenyyden mukana tulleet muutokset alkoholin tuonnissa, mainonnassa ja nauttimisessa julkisilla paikoilla. Erityisen katastrofaalinen oli vuoden 2004 veronalennuksen vaikutus.
Kun eräät sanovat, että suomalaisen alkoholiongelman taustana on ”holhoava alkoholipolitiikka”, on siis tärkeä huomata, että tosiasiassa kulutuksen suuri kasvu on tapahtunut rinta rinnan alkoholipolitiikan liberalisoinnin kanssa. Takavuosina ratkaisuksi sanottiin myös, että pitäisi ruveta suosimaan mietoja. Niin onkin tapahtunut. Mutta mietojen kulutus on tullut entisen juomisen päälle ja kasvattanut kokonaiskulutusta. Elimistö ei tee eroa, tuleeko alkoholi oluesta, viinistä vai väkevistä. Tänä päivänä todella noin puolet alkoholista tulee oluesta ja yli neljännes viineistä. Suomalaiset alkoholisoituvat siis yhä enemmän ns. miedoilla.
Vuoden 2004 veronalennuksen ja sen huomattavan haitallisten vaikutuksen jälkeen myös väestö vaati tiukempaa alkoholipolitiikkaa. Suuntaa onkin jonkin verran korjattu: On toteutettu muutama maltillinen veronkorotus ja myös mainontaa on säädelty enemmän. Näiden toimenpiteiden seurauksena alkoholin korkeaa kulutusta onkin saatu hieman käännettyä laskuun. Ja myös haitalliset seuraukset ovat alkaneet vähentyä. Tämä osoittaa, että hyvä alkoholipolitiikka kannattaa. Ja kun vielä valtio saa vuosittain satoja miljoonia lisää verotuloja, niin eikö tämä ole järkevää politiikkaa?
Erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien suhteen tarvitaan sekä valistusta että yhteiskunnan toimia – ihmisten omaa vastuuta ja sopivaa säätelyä. Tämä koskee monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kluten
esimerkiksi liikenne- ja ravitsemuspolitiikkaa. Tupakkapolitiikan menestys osoittaa, kuinka nopeasti kehittyneen tupakkalainsäädännön seurauksena tupakointi ja sen aiheuttamat sairaudet ovat suuresti vähentyneet, ja asenteet ovat muuttuneet.
Samaa tarvitaan alkoholipolitiikassa. Toki tarvitaan valistusta ja ihmisten omaa vastuuta. Mutta vahvimmat ja nopeimmat keinot ovat varsin yksimielisen tutkimusnäytön perusteella hinta ja saatavuus. Myös mainonta ylläpitää alkoholimyönteisiä asenteita, varsinkin nuorison kohdalla. Kuitenkin on vaikea ymmärtää, miksi pitää sallia mainostaa tuotetta, joka aiheuttaa niin valtavan määrän terveydellisiä ja muita yhteiskunnallisia ongelmia.
Usein kysytään, eikö alkoholipolitiikan pitäisi keskittyä ongelmakäyttäjiin eikä suureen osaan muita alkoholin käyttäjiä. Tämä on täysin virheellinen ajatus. Alkoholiongelmaiset tarvitsevat hoitoa, joka on kallista ja usein hankalaa, mutta ehdottoman tarpeellista. Alkoholipolitiikan tavoitteena on ihmisten alkoholisoitumisen vähentäminen. On rautainen lainalaisuus, että mitä enemmän maassa juodaan alkoholia, sitä enemmän on alkoholiongelmia.
Suomalaisessa alkoholipolitiikassa on siis viime vuosina tapahtunut käänne parempaan suuntaan. Se voi ajan myötä johtaa – paitsi ongelmaan suureen vähenemiseen – myös asenteiden huomattavaan muutokseen. Tätä tietä on tärkeä jatkaa, vaikka erilaisista liiketaloudellisista syistä voimakkaasti lobbataan toisenlaiseen suuntaan!