Helsingin Sanomat vieraskynä 2.4.2022
Ylipainon yleistyminen puraisee pahimmin lapsia. Lihavia lapsia koulukiusataan enemmän. Heillä on heikommat mahdollisuudet liikuntaharrastuksiin. Sadat teini-ikäiset sairastavat lihavuuden aiheuttamaa tyypin 2 diabetesta, jota aiemmin kutsuttiin aikuistyypin diabetekseksi. Myös kohonnut verenpaine, unihäiriöt ja muut sairaudet ovat lapsilla lisääntyneet.
Jos lapsi onnistuu pääsemään eroon ylipainosta, hänen mahdollisuutensa pysyä terveenä olisivat samat kuin koko lapsuuden normaalipainoisina pysyneillä. Valitettavasti tämä toteutuu harvoin, sillä viidestä ylipainoisesta lapsesta neljä on ylipainoisia myös aikuisena. Jos lihava lapsi siihen mennessä on säästynyt sairauksilta, hänellä niitä alkaa ilmaantua aikaisemmin kuin vasta aikuisiällä lihoneilla.
Suomen neuvolajärjestelmän ansiosta lasten ylipainotilanteesta saadaan luotettavaa tietoa. Sen perusteella tiedetään, että 2–16-vuotiaista pojista useampi kuin joka neljäs ja tytöistä lähes viidennes ovat ylipainoisia. Lukujen perusteella voidaan laskea, että Suomessa on 200 000 ylipainoista lasta.
Lasten ja nuorten lihominen heijastaa ilman muuta suuria muutoksia lasten ravinnossa –toki myös arkiliikunnassa. Suuri kansallinen huoli jo pitkään on ollut se, että meillä puuttuu lasten ja nuorten kansallinen ravitsemustutkimus, jolla saataisiin pätevä kokonaiskuva tilanteesta ja jolla voitaisiin seurata kehitystä. Tarvitaan myös tietoa lasten ja nuorten ruokatottumusten muutosten taustalla olevista ruokaympäristön muutoksista.
Seuraavina vuosikymmeninä maamme tulevaisuus on lastemme vastuulla. Ei lupaa hyvää, jos huomattava osa heistä on sairaita jo varhaisessa aikuisuudessa. Pelkkä tieto lasten ylipainon yleisyydestä ei riitä. Tarvitaan tarkempaa tietoa lasten ylipainon syistä ja erityisesti siitä, mitkä tekijät lasten ruokatottumuksissa ja ruokaympäristössä ovat johtaneet lihomiseen.
On nurinkurista, että Suomessa lasten ruokatottumuksista tiedetään paljon vähemmän kuin aikuisten kohdalla, vaikka heidän kohdallaan tiedon tarve on kaikkein suurin. Lapset ovat suojattomampia epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnalle ja markkinoinnille sekä ruokamarkettien houkutuksille. Internetissä suosittujen lastenohjelmien lomassa heille mainostetaan makeisia, perunalastuja, pikaruokia ja muuta epäterveellistä.
Vaikka lihavuuden torjunta on tärkeää, se ei suinkaan ole ainoa huoli lasten ja nuorten ravitsemuksen kannalta. Tarvitaan kipeästi tietoa suomalaisten lasten ravinnonsaannista ja ravitsemustilanteesta kokonaisuudessaan ja eri tilanteissa olevien lasten ravitsemuksellisista riskiryhmistä. Eräistä kriittisistä ravintoaineista, kuten jodista, raudasta ja D-vitamiinista, puuttuvat nuoria koskevat tiedot, joiden saamiseksi tarvitaan tutkimuksessa verimittaukset. Tärkeää on myös tehdä toksikologista riskinarviointia, esimerkiksi raskasmetallien osalta.
Aikuisille säännöllisin väliajoin toteutettu ns. FinTerveys- ja siihen liittyvä FinRavinto-tutkimus ovat olleet erittäin tärkeä järjestelmä Suomen kansanterveystyölle. Se antaa toimivan mallin lasten vastaaville ravitsemusselvityksille. Tällöin voidaan saada kokonaistilanne lasten ja nuorten ravitsemuksesta ja luotettavaa faktaa ylipainoepidemian torjuntaan. Samalla voidaan myös arvioida riskiryhmiä, muutoksia ja eri toimenpiteiden
vaikutuksia.
Näillä tiedoilla voidaan palvella myös ruokapolitiikkaa, joka koskee monia hallinnonaloja. Kun ravintosuosituksia ollaan muuttamassa myös ympäristötavoitteiden mukaan, on tärkeä saada tietoa muutosten vaikutuksista terveellisyysvaatimuksiin nähden. On valitettavaa, että tähän tärkeään tutkimuskokonaisuuteen ei ole löytynyt tarvittavia resursseja.
Suomessa ei ole, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, tehty lasten ja nuorten kansallista ravitsemusseurantaa. Sellaisen puuttuminen on jo vuosikausia nähty isona kansallisena ongelmana, joka tulisi poistaa niin nuorten ylipainon torjunnan kuin hyvin monen muun syyn vuoksi.
Pekka Puska professori, Helsinki
Pertti Mustajoki professori, Helsinki